Hyvinvoinnista

Tasan kuukauden päästä täytän 39. Siitä lähtee viimeinen kolmosella alkava ikävuosi. Olen kovasti vakuutellut sekä itselleni että muille, että en tunne olevani yhtään sen vanhempi kuin juuri 30 täytettyäni. Mutta jos totta puhutaan, niin kyllähän ikä tuo mukanaan erilaisia ajattelutapoja ja fiiliksiä – eikä aina hyvällä tavalla. Ikääntyvät vanhemmat ja useampi vakava sairastuminen lähipiirissä pelottavat ja surettavat. Tuohon kun yhdistää myös taustalla piilevän stressin mahdollisesta työpaikan menettämisestä ja siitä, miten talous sen kestäisi, niin voi sanoa, että viimeiset pari vuotta eivät ole olleet ihan helppoja. Murehtiminen ja ahdistuminen eivät kuitenkaan paranna ketään eivätkä ainakaan vaikuta positiivisesti omaan mielialaani. Niinpä olen yrittänyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti löytää tapoja, millä hoidan omaa terveyttäni – niin mieltä kuin ruumistakin. Nämä ovat osoittautuneet hyviksi apuvälineiksi:

  • Liikunta. Aiemmin mielen rauhoittajana ja negatiivisten tunnetilojen purkajana toimi pitkän matkan juoksu. Nykyään brasilialainen jiu-jitsu, minkä pariin palasin sormivamman parannuttua maaliskuussa, ajaa samaa asiaa. BJJ on siitä ihmeellinen laji, että se tuntuu muuttavan koko persoonallisuuteni: introvertista murehtijasta tulee tatamilla sosiaalinen ilopilleri ihan tuosta noin vaan itsestään. Oppimisvauhtini on edelleen yhtä nopea kuin etanalla liikkuminen, mutta tunneilla on hauskaa ja hauskuus on just se, mitä tällä hetkellä elämääni kaipaan.
  • Lepo. Kun on pariin otteeseen elämässään ajanut itsensä loppuunpalamisen rajamaille liialla yrittämisellä ja tekemisellä, alkaa ymmärtää omat rajansa ja hyväksyä sen, että joskus sitä täytyy vain olla. Oleminen voi olla kaikkea hetken mielijohteesta tehdyistä kivoista pikkujutuista täydelliseen koomailuun netin ääressä tai pidempiin yöuniin. Se on suunnittelematonta, aikatauluttamatonta ajankäyttöä.
  • Kissat. Itsestäänselvyys, mutta kissojen paijailu ja pussailu ja niiden touhujen seuraaminen ovat mitä parhainta terapiaa. Ihmisetkin saisivat ottaa mallia kissoista, jotka osaavat ottaa lunkisti syöden, nukkuen, venytellen ja välillä spurttaillen pitkin kämppää. Ei stressin häivääkään.
  • Aurinko ja lämpö. Suomen säät ovat tunnetusti oikuttelevat, mutta silloin kun aurinkoa ja lämpöä piisaa, niistä pitäisi yrittää ottaa kaikki irti. Kaffepaussi työpaikan takapihalla, aamupala terassilla, iltakävely jokirannassa, pyöräily kauppatorille… Nautitaan, kun vielä ehditään.
  • Luonto. En ole koskaan ollut kovin luonto- tai erähenkinen ihminen, vaikka olen sellaista puolta itsestäni aina säännöllisesti yrittänyt löytääkin. Viime syksyinen muutto toi maaseudun peltoineen ja metsineen melkein kotiovelleni ja olen vihdoinkin alkanut ymmärtää luonnossa kulkemisen mieltä rentouttavan vaikutuksen. Kulkemisen kävellen, ei juosten. Kävellessä ehtii havannoida enemmän ympäristöään, bongata lintuja ja jäniksiä, tai vain hengittää rauhassa ja nauttia hiljaisuudesta.

Ehkä avainsana onkin tasapaino. Sellainen olotila ja elämä, missä on sopivasti kaikkea, mutta ei liikaa mitään. Liikuntaa ja lepoa, töitä ja vapaata, sosiaalisuutta ja yksinoloa, vihershotteja aamupalaksi ja sipsejä iltapalaksi. Rentoutta olla ja elää ilman pakkoja tai huonoa omaatuntoa tekemättömistä asioista.

 

Kommentit (2)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *