Laukkupähkäilyjä (ja -ihastuksia)

Viitisen vuotta sitten ostin alennuksesta muutamalla kympillä Espritin tekonahkaisen olkalaukun ja se on toiminut arkilaukkuna lähes päivittäin siitä asti. Laukku on ollut käytännöllinen ja yllättävän kestävä ollakseen edullinen ja tekonahkainen. Puolisen vuotta sitten se alkoi kuitenkin hajoilla ensin taskun saumasta ja sen jälkeen pinnasta. Tällä hetkellä laukku on jo aika hirveän näköinen, kun pinnasta on irtoillut paloja. Tekonahkaahan ei tunnetusti voi korjata sen hajottua, joten olen tässä puolisen vuotta etsinyt seuraavaa arkilaukkua (miten niin hidas tekemään päätöksiä? :D). Ostosten suhteen omaan kaksi pääasiallista piirrettä: olen pihi ja nirso. Näiden rinnalle on viimeisen parin vuoden sisällä tullut myös kolmas piirre: laatutietoinen. Koska pihiys ei yleensä kulje käsi kädessä laadun kanssa, päädyn usein ostamaan vaatteita ja asusteita käytettyinä. Ja koska nirsous puolestaan ei oikein käy yksiin kirpputoriostosten kanssa, menee sopivan vaatteen tai asusteen löytymiseen usein aikaa. Perusvaatteita kykenen sentään ostamaan välillä vähän vähemmän harkitumminkin. 🙂

Kun pääni naksahti parisen kuukautta sitten uuteen asentoon, on etsinnässä ollut siitä lähtien lähinnä tekonahkainen tai canvas -kankainen laukku. Käytettynä olen katsellut aitonahkaisiakin laukkuja, mutta mitään sopivaa ei ole tullut vastaan. Haluan laukun, joka toimii käytännöllisenä arkilaukkuna, joka on kooltaan keskikokoinen, väriltään musta tai konjakinvärinen ja jonka metalliosat ovat kullan- tai messinginväriset. Lisäksi laukun olisi hyvä olla vetoketjulla suljettava, sillä olen jokseenkin neuroottinen mukana kulkevan elektroniikan suojelemisessa kosteudelta. Laukun tulee olla myös olalla kuljetettava ja hihnojen on oltava niin tukevat, että laukku kestää satunnaista ylikuormitustakin. Tällä kertaa olisin valmis sijoittamaan laukkuun vähän enemmänkin, jos se vain olisi kestävä ja kriteereitä vastaava.

Ekologiselta kannalta ajatellen tekonahkainen laukku ei ole erityisen hyvä hankinta, mutta eivätpä sitä ole oikein muutkaan materiaalit kierrätysmateriaaleja lukuunottamatta. Tekonahka on joko polyuretaania tai PVC:tä eli toisin sanoen muovia, jonka raaka-aine on öljy. Näistä PVC:n tuotanto kuormittaa ympäristöä enemmän kuin polyuretaani. Tekonahka ei myöskään ole maatuvaa ja kun materiaali alkaa hajota, ei sitä voi enää korjata. Toisaalta tekonahka kestää mm. kosteutta paremmin kuin aito nahka. Aitoa nahkaa olevan laukun ekologinen jalanjälki ei ole pieni sekään: nahka tulee eläimestä, joka on ennen kuolemaansa tuottanut päästöjä jo useamman vuoden ajan ja lisäksi nahka parkitaan useimmiten kromilla, joka on ympäristölle haitallista. Nahka on toisaalta maatuvaa ja hajonnutta nahkaa voi myös korjata, jos nahka on alunperin ollut laadukasta.

Eettinen puoli on sitten oma näkökulmansa: haluaako käyttää materiaalia, joka tulee todennäköisesti ankeissa ja stressaavissa oloissa eläneestä eläimestä? Eläimestä, joka on teurastettu siksi, että sen ruumista saadaan rahaa, kun se pilkotaan osiin? Omalta osaltani olen päätynyt siihen, että välttelen nahkatuotteiden ostamista uutena niin pitkälle kuin mahdollista. Käytettynä voin harkiten ostaa nahkatuotteita. Laukkujen kohdalla en ole tähän mennessä törmännyt sellaiseen käytettyyn nahkalaukkuun, joka olisi sopiva ja jonka oikeasti haluaisin. Tekonahkaisten ja kankaisten laukkujen kohdalla olen sen sijaan törmännyt yllättävän moneenkin vaihtoehtoon, jotka ovat olleet sekä käytännöllisiä, laadukkaanoloisia (tätähän ei oikein voi tietää muuten kuin kokeilemalla ja googlaamalla etukäteen muiden kokemuksia) että myös esteettisesti kauniita. Laukun ei tarvitsekaan olla kauhean näköinen muovikapistus tai överihippimäinen batiikkivärjäilykassi ollakseen eläimetön!

Yksinkertaisen kauniita ja moderneja laukkuja löytyy Matt & Natilta. Näitä kävin tosin katselemassa Berliinissä Dear Goodsilla, enkä ollut oikein vakuuttunut. Laukkujen pinta oli sileä ja tuntu aika muovinen. Se ei sinänsä kerro siitä, onko laukku laadukas, mutta itse tykkään enemmän sellaisen tekonahan tunnusta, joka muistuttaa enemmän aitoa nahkaa kuin muovia. Matt & Natin sivuilta löytyy myös vastuullisuusraportti, mutta sen mukaan yritys hoitaisi itse tehtaidensa auditoinnin, eikä niitä tekisi puolueeton ulkopuolinen taho. Plussaa kuitenkin siitä, että asiaa on ylipäätään ajateltu: tämä ei ollut nimittäin lainkaan itsestäänselvä asia edes eettisyyttä tai vegaaniutta mainostavien yritysten kohdalla, kun aloin googlata sopivaa laukkua. Matt & Natin oma verkkokauppa ja asiakaspalvelu ovat saaneet paljon todella huonoa palautetta, joten näiden kohdalla hoitaisin tilauksen jonkun muun jälleenmyyjän kautta.

Jenkkiläisen Big Buddhan Berlin (heh :)) -laukkua myydään mm. Amazonilla ja se on persoonallisella tavalla kaunis laukku. Harmi kyllä goolailun perusteella laukkujen laatu on mennyt alamäkeä sen jälkeen, kun omistajan vaihtui joitakin vuosia sitten. Myöskään laukkujen valmistuksesta tai valmistumaasta ei tahdo löytyä tietoja, eikä yrityksen sivuilla ole vastuullisuusraporttia.

Lähde: Amazon: Big Buddha Berlin

Puolalaisen Alexandra K:n laukkuihin törmäsin puolestani goolatessani berliiniläisen Avesun -liikkeen laukkuja. Avesunin varsinaisessa liikkeessä en nähnyt ainuttakaan tämän merkin laukkua ja verkkokaupassakaan laukkuja ei ole sellaisessa värissä ja koossa, jonka haluaisin. Alexandra K:n oma verkkokauppa on ainoastaan puolaksi, joten tarkempaa tietoa yrityksestä on vähän hankala saada. Jäin sellaiseen käsitykseen, että laukut myös valmistetaan Puolassa. Parin sadan euron hinta on tosin omalle kukkarolleni vähän liikaa.

 

Lähde: Alexandra K 1.4

Viimeisimpänä päädyin katselemaan Zalandon verkkosivuja. Yllätyin siitä kuinka paljon ja kuinka kauniita laukkuja sieltä löytyi. En ole aikaisemmin tuolta koskaan mitään tilannutkaan. Harrastan kyllä nettiostoksia aina silloin tällöin, mutta omalla kohdallani huuto.net on tainnut olla kauppoja suositumpi hankintapaikka. :D Zalandon sivuilla törmäsin merkkiin, josta en ollut koskaan aiemmin kuullutkaan (okei, rehellisyyden nimissä en ollut kuullut noista ylempänä mainituistakaan), mutta jonka laukut viehättävät omaa esteettistä silmääni hyvinkin paljon. Kyseessä on amsterdamilainen Matthew Harris. Vastuullisuusraporttia tai valmistusmaata/maita ei sivuilta löydy. Firman nettisivut antavat ymmärtää valmistuprosessin olevan laadun osalta tarkka. Sivuilta tosin löytyy myös kuva saksankielisestä lehtijutusta, jossa mainitaan, että laukut ”suunnitellaan Amsterdamissa ja valmistetaan Kiinassa”. Kiina valmistumaana ei sinänsä kerro mitään siitä, millaisissa oloissa laukut valmistetaan, mutta valmistuprosessista olisi kyllä kiva saada enemmän tietoa. Näidenkin laukkujen hinnat ovat tosin budjettiani korkeammat, vaikka osa on Zalandossa alennuksessakin. Aivan täydellistä arkilaukkua ei joukosta löydy (täydellisiä pieniä iltalaukkuja sitten senkin edestä), mutta pari yksilöä on tällä hetkellä harkinnassa.

Aivan ihana, mutta tässä ei ole vetoketjusuljentaa. Lähde: Matthew Harris: Marisol City Bucket

Vähän ryhdikkäämpi tapaus, mutta en ole varma ovatko hihnat niin pitkät, että tätä voi kantaa olalla. Lähde: Matthew Harris: Vellamo Shopper

Ja viimeisimpänä vielä kuva jo pidemmänkin tovin mielessä kummitelleesta suomalaisen Globe Hopen Taikina -laukusta. Tykkään laukun sirosta muodosta ja mustasta kankaasta, mutta hopeanväriset metalliosat hieman häiritsevät ja vähän myös mietityttää, miten laukku kestää sateessa. Voi kun tätä saisi kullanvärisillä tai messinginvärisillä metalliosilla!

Lähde: Globe Hope: Taikina