Voihan villa
Villan tuotanto ei ehkä ole eettisesti sieltä pahimmsta päästä, mutta ei se puhtaitakaan papereita saa. Sen lisäksi, että villantuotanto on sidoksissa lampaanlihan tuotantoon, siihen liittyy Australiassa myös lampaille hyvin kivulias mulesing -käytäntö, jossa lampaan peräpäästä poistetaan pala ihoa. Yleensä se tehdään ilman mitään puudutusta. Koska Australia tuottaa valtaosan kaikesta maailman villasta, kyse ei ole ihan pienestä ongelmasta. Tähän asti olen tyytynyt siihen, että vaatefirman sivuilla vakuutetaan heidän käyttävän ainoastaan mulesing -vapaata villaa, mutta en enää. Koska mistä sen voi tietää varmasti? Mistä voi tietää, että kyse ei ole pelkästä kauniista sanahelinästä, vaan että yrityksellä on oikeasti kunnollinen auditointisysteemi, jolla asia varmistetaan?
Niin kuin olen pari kertaa aiemminkin maininnut, vaatekaapin raivaus eläinperäisistä materiaaleista tulee olemaan pitkä prosessi. Voi olla, ettei se tule koskaan olemaan täysin vegaaninen. Nahasta luopuminen ei ole mikään erityisen suuri kysymys: sen voi korvata tekonahalla silloin kun kangas ei ole hyvä vaihtoehto. Nykyisin vielä käytössä olevat nahkakengät ja nahkavyö ovat tosin sen verran jämerää tekoa, etteivät ne ole ihan pikapuoliin hajoamassa. Lisää nahkatuotteita ei ole vaatekaappin tulossa, ei uutena eikä käytettynä. Poikkeuksen teen, jos ostan farkkuja kirpputorilta, sillä niissä on useimmiten nahkaiset logot. Silkki puolestaan on enemmänkin ylellisyystuote, joka ei ole mitenkään välttämätön. Silkkiä löytyy vaatekaapista muutamia vaatekappaleita, enkä ole niitäkään heittämässä pois.
Mutta sitten on se villa. Voihan villa. Olen aika kylmänarka ihminen, joten kaapissani on melkoinen määrä villaa niin neulepuseroina ja -takkeina kuin villasukkina, pipoina, kaulahuiveina ja päällystakkeinakin. Akryylin poistin neuleistani jo monta vuotta sitten, sillä se ei vain käytännössä toimi. Pieninä määrinä se tekee neuleesta kestävämmän, mutta jos lähes koko neule on akryyliä, niin sen huonot puolet tulevat esille: akryyli nyppyyntyy ja sähköistyy helposti ja ennenkaikkea se ei lämmitä. Ei sinänsä mikään ihme, kun kyse on materiaalista, joka on käytännössä muovia. Akryyli ei muutu materiaalina yhtään sen paremmaksi, vaikka sitä kutsuisikin hienosti ”vegaaniseksi villaksi”. Sanon siis edelleenkin ei vaatteille, joiden akryylipitoisuus alkaa nousta lähelle 50% tai sen yli.
Kun etsii vaihtoehtoja villalle, törmää pääasiallisesti kahteen materiaaliin: akryyliin ja puuvillaan. Lankana on myös myynnissä kaikenlaista erikoisempaa kutomiseen sopivaa lankaa kuten banaanista, hampusta tai bambusta tehtyjä lankoja. Valmiita neuleita näistä materiaaleista on sen sijaan tarjolla vähemmän. Puuvillaneuleita löytyy sitten paljonkin, mutta nekään eivät juuri lämmitä ja koska kasvatus- ja valmistusprosessi vaatii paljon vettä, eivät ne ole järin ekologisiakaan. Bambuviskoosi puolestaan on materiaalina hyvä: se hengittää ja lämmittää huomattavasti paremmin kuin puuvillatrikoo. Olenkin pikkuhiljaa korvannut puuvillatrikoota bambuviskoositrikoolla varsinkin sukissa. Se on niin paljon mukavampi. Bambuviskoosia ei vain oikein löydä muuten kuin trikoona eikä se trikookaan lämmitä tarpeeksi talvipakkasilla.
Kaikista mielenkiintoisin vaihtoehto villalle olisi ehdottomasti tupasvilla eli turvekuitu. Nimestään huolimatta tupasvilla ei siis sellaisenaan sisällä villaa, vaan kyse on sen nimisestä kasvista. Tupasvillan kuitu on jopa lämpimämpää kuin villan, mutta se on kestävyydeltään niin heikko, että se pitää sekoittaa muihin materiaaleihin. Harmi kyllä se muu materiaali on yleensä sitten villa. Tupasvillaa on ylipäätään saatavilla hyvin vähän. Globe Hopelta löytyy muutamia vaatekappaleita. Näissäkin on mukana myös villaa eli ne eivät ole vegaanisia, mutta materiaali on kylläkin kierrätysmateriaalia. Jos valinta pitäisi tehdä näiden tai tavallisesta kaupasta ostettujen akryyli- tai puuvillaneuleiden välillä, kallistuisin Globe Hopen puolelle. Pelkästään materiaalin vegaanisuus kun ei tee vaatteesta vielä eettistä saati ekologista, vaan asiaa pitää katsoa laajemmasta perspektiivistä koko tuotantoprosessia miettien.
Tällä hetkellä vaatekaapissani on vielä sen verran paljon aiemmin ostettuja villavaatteita, että tämä villan korvikkeen miettiminen ei ole muutamaan vuoteen ajankohtaista. Jos tässä välillä ei tapahdu suurempia ihmeitä korvaavien materiaalien saralla, päädyn todennäköisesti ostamaan villaa tulevaisuudessakin. Prioriteettina on silloin tietysti käytetyn/kierrätetyn vaatteen ostaminen ja jos ostan villaa uutena, niin aion silloin kiinnittää enemmän huomiota siihen, mistä ja millaisista olosuhteista se villa on saatu. Uusille syys/keväthansikkaille olisi tosin tarvetta nyt samantien, kun aiemmat nahkahansikkaat alkavat hajota. Nuo Globe Hopen turvevillahansikkaat ovat pyörineet mielessä parisen viikkoa ja vaikuttavat tällä hetkellä parhaalta ratkaisulta.