Huteja

Vielä vuosi takaperin saatoin ärsyyntyä ihan kohtuuttoman paljon siitä, että menin ostamaan jotain, mikä ei mahtunut ajatuksiini vegaanisesta elämäntavasta. Ärsyynnyin niin omasta huolimattomuudestani kuin siitäkin, että eläinperäisiä ainesosia tuntui olevan joka paikassa. Nykyään olen lakannut stressaamasta. Mokia sattuu edelleen, mutta niitä on turha murehtia jälkikäteen. Tehtyjen virheiden sijaan kannattaa keskittyä tulevaan ja ottaa tämä oppimisprosessina: seuraavalla kerralla enemmän tarkkuutta.

Varsinkin kosmetiikan saralla olen edelleen välillä hukassa. Sertifikaattiviidakko alkaa olemaan jo selvillä, mutta kaikki ne keratiinit, lanoliinit, mehiläisvahat ja kirppuvärit menevät välillä yli hilseen ja huomaamatta ohi inci -listoja tavatessa. Tässä viimeisen puolen vuoden aikana tehdyt hutiostokset:

”Tässähän pystyy testamaan näppärästi monta uutta tuotetta kerralla. Ja on vielä alennuksessakin!” *klik klik*

”Hmm. Toi primerin purkki on erivärinen kuin siinä, minkä aiemmin tsekkasin… Ja kait toi sivellin oli synteettistä…?”

Tuli turhan hätiköiden tilattua nettikaupasta Jane Iredalen Starter kit. Primerista on olemassa kaksi versiota ja niistä vain toinen on vegaaninen. Tässä ruskeassa tuubissa olevassa versiossa oli sellaista neverheard ainetta kuin royal jelly. Googlettelun jälkeen selvisi, että sitä saadaan mehiläisten pesästä, kuningattaren kotelosta. Tuo on siis tavallaan mehiläiskuingattaren maitoa, mitä se käyttää kehitysvaiheessaan. Miksi ihmiset kokevat tarpeelliseksi varastaa mehiläiskuningattaren maidon, jota ei varmasti edes ole kuin joku kämänen milli per kuningatar, I’ll never know… Ja se sivellin on vuohenkarvaa.

Tykkäsin kaikista noista Jane Iredalen tuotteista ja varsinkin tuosta puristetusta, kiinteästä, mineraalimeikistä. Se oli helppokäyttöinen ja helposti kerrostettavissa peittävämmäksikin. Tuo olisi varsinkin kesäreissuille aika mainio tuote. Primer puolestaan sai meikin pysymään selkeästi paremmin ja oli ihotuntumaltaan ihana (ihan muuta kuin silikoniset primerit, mitä aiemmin olen testannut), mutta se kului melko nopeaa ja koska hinta on aika korkea, tuskin ostan edes sitä vegaanista versiota tuosta. Pommistista eli kiinnityssuihkeesta tykkäsin myös kovasti. Tuo oli tosin ensimmäinen testaus meikin kiinnityssuihkeista ylipäätään, joten en oikein osaa verrata sitä mihinkään muuhunkaan. Irtonainen mineraalimeikki oli ehkä setin turhin tuote. Se oli ihan ok, mutta tuo kiinteä versio voittaa sen kätevyydessään mennen tullen.

Toisesta hutiostoksesta ei ole kuvaa, mutta se tuli tehtyä reilu viikko sitten. Ostin Sokokselta uuden meikkivoiteen, Gosh Foundation Plus+:n. Olin jotenkin aivan varma, että olin etukäteen tsekannut sen olevan vegaaninen, mutta olin väärässä (vegaaninen versio olikin Foundation Drops). Tsekkasin incin puolihuolimattomasti ja missasin maininnan Cera alba /beeswax. Meikkivoide on, harmi kyllä, varsin pätevä tapaus.

Tuo mehiläisvaha on kyllä kosmetiikassa viheliäinen homma. Synteettistäkin mehiläisvahaa on olemassa, mutta ne tuotteet eivät tunnu oikein yltävän oikeaa mehiläisvahaa sisältävien tuotteiden tasolle. Esimerkiksi vedenkestävä vegaaninen ripsiväri on aika hankalasti löydettävissä. Testasin E.L.F:n Waterproof Lengthening & Volumizing Mascaran tuossa viime syksynä ja ei se kyllä vedenkestävä ollut (muuten ihan ok, varsinkin edullisen hinnan huomioiden). Samaa olen kuullut muistakin vegaanisista vedenkestävistä ripsiväreistä. Tällä hetkellä käytän Goshin Rebel Eyesia, mikä pysyy osapuilleen yhtä hyvin kuin tuo E.L.F, vaikka se ei edes vedenpitävyyttä lupaile.

Mutta siis, tällaisia huteja on viime aikoina tullut tehtyä. Seuraavalla kerralla sitten taas tarkempana. :)