Älä ota kesäkissaa – mutta miten olis monivuotinen kissa?

Vuodesta toiseen sama juttu: kesän kynnyksellä otettu söpö kissanpoikanen tai kaninpoikanen ei kasvettuaan olekaan enää niin söpö, joten se ”päästetään” vapauteen eli toisin sanoen hyljätään kuolemaan kylmään ja nälkään. Elleivät sitten villipedot tai autot koidu kohtaloksi sitä ennen. Lemmikkieläimet eivät kuulu Suomen luontoon, eivätkä ne pärjää siellä.

Osa hylätyistä eläimistä päätyy eläinten löytökotiin ja sitä kautta uuteen kotiin. Löytökotiin päätyviä hylättyjä eläimiä on joka vuosi tuhansia. Pelkästään Turun Eläinsuojeluyhdistyksen eläinhoitolaan tulee  joka vuosi noin 350 löytökoiraa, 600 – 800 kissaa ja kymmeniä pikkulemmikkejä: häkkilintuja, kaneja ja pikkujyrsijöitä. Lauantaina on eläinhoitolassa myös avoimet ovet. Minä jätän väliin, sillä hylätyt eläimet tekevät kovin surulliseksi. Haluaisin antaa kodin niille kaikille.

Jos on miettinyt lemmikin ottamista, niin nyt on hyvä aika toimia. Sitoutumista se vaatii: lemmikki tarvitsee ruoan, veden ja puhtaan häkin/kissanvessan lisäksi seuraa, silitystä, virikkeitä… Niin kuin jokainen elollinen olento. Palkaksi saa uuden perheenjäsenen. Persoonan, joka ehkä karvastaa vitivalkoisen sohvan, mutta joka myös kehrää sylissä, tervehtii ovella ja tulee ehkä aamulla puskemaan heti herätyskellon soidessa. Enemmän se antaa kuin ottaa. Paljon, paljon enemmän.

Tämän talouden kaksi kissaa tulivat miehen mukana ja ovat molemmat löytöeläinkodista peräisin. Rakkaat murut ovat molemmat jo yli kymmenen vuotiaita, mutta tarkkaa ikää ei tiedetä.