Keltanokka (vegaani)kosmetiikan maailmassa
Olen hieman hämmentynyt. Viime aikoihin asti olen omannut sitkeitä uskomuksia, joiden todenperäisyyttä en ole tarkistanut lainkaan. Tarkemmalla tutkiskelulla asiat eivät olekaan ollenkaan niin yksinkertaisia.
Ostin loppiaisena vartalonkuorinta-ainetta ja vartalovoita vilkaisematta lainkaan sisältöä: toisessa on hunajaa ja toisessa mehiläisvahaa.
Olen esimerkiksi pitänyt itsestäänselvänä, että luonnonkosmetiikka on eläinkokeetonta. Tottakai kosmetiikka, jonka perusperiaatteisiin kuuluu ekologisuus ja luonnonmukaisuus, on myös eettisesti kestävällä pohjalla ja eläinkokeetonta. Näin minä ajattelin. Tarkemmin kun syynää, niin eläinkokeettomuudesta ei voikaan olla täysin varma. Luonnonkosmetiikan sertifikaatit kieltävät kyllä valmiiden tuotteiden ja raaka-aineiden testauksen eläimillä, mutta ne eivät kiellä eläinkokein tehtävää testausta kolmannen osapuolen toimesta. Lisäksi sertifikaatteja ei valvota auditoinnein. Viimeisin pätee tosin yllättäen myös eläinkokeettomuussertifikaatteihin. Ainoastaan Leaping bunny -sertfikaatilla (HCS, Humane Cosmetics Standard) on resursseja valvoa eläinkokeettomuutta auditoinnein.
Paljon on myös kosmetiikkayrityksiä, jotka julkisesti ilmoittavat olevansa eläinkokeettomia, mutta eivät kuulu minkään sertifikaatin piiriin. Silloin tärkein kysymys on, voiko yrityksen sanaan luottaa? Yritykset joutuvat tietysti toimittamaan myös viranomaisille raportit testauksistaan ja testausmenetelmistään ja EU -alueella kosmetiikan eläinkokeet ovat olleet kiellettyjä jo jonkin aikaa. Eläinkokeita voidaan kuitenkin tehdä tai teetättää EU -alueen ulkopuolella. Kiina edellytti viime kesään asti kaiken siellä myytävän kosmetiikan olevan testattu eläinkokein, mikä on ollut kompastuskivi monelle aiemmin eläinkokeettomalle yritykselle. Raha on mennyt eettisyyden edelle. 🙁
Vielä suuremmin yllätyin, kun hoksasin, että eläinkokeeton kosmetiikka ei välttämättä olekaan vegaanista. Jotenkin naiivisti olen kuvitellut, että ellei purkin kyljessä lue isolla ”hunaja”, on kosmetiikka silloin vegaanista. Cera alba eli mehiläisvaha on kuitenkin todella yleinen kosmetiikan raaka-aine. Esimerkiksi ripsiväreissä on melkein aina mehiläisvahaa ja ilmeisesti vegaaniset ripsivärit ovat lähes järkeään aika surkeita. Mehiläisvaha on kosmetiikkamaailmassa vähän sama kuin maito elintarvikkeissa: sitä on tungettu vähän joka puolelle. Siirtyminen kokonaan vegaaniseen kosmetiikkaan ei ole mahdottomuus, mutta haastetta siinä kyllä on. En ole tässä vegaanistumisprosessissa ajattelumaailman osalta kuitenkaan sillä tasolla, että näkisin hyönteisperäiset raaka-aineet yhtä pahana kuin selkärankaisista eläimistä peräisin olevat, joten en ota tästä sen suurempaa stressiä. Pyrin tulevaisuudessa ostamaan vegaanista kosmetiikkaa ja se saa riittää.