Liian vähän aikaa

Viime vuoden stressi, väsymys ja murheet kulkivat mukana tällekin vuodelle. Eivät ne kumma kyllä kadonneetkaan maagisesti kuin tuhka tuuleen vuoden vaihduttua uuteen… Yhden stressin aiheen hellitettyä, on nurkan takana odottanut toinen. Takaraivossa kummittelee ajatus siitä, että pitäisi pystyä ja jaksaa enemmän. Pitäisi olla töissä ahkerampi, pitäisi liikkua enemmän, pitäisi kirjoittaa gradua, pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Se on huono tapa ajatella. Opin kantapään kautta kahteenkin kertaan, että vuorokauden tunteja ei pidä aikatauluttaa niin, ettei aikaa jää lainkaan pelkälle olemiselle. Silloin palaa loppuun ja se ei todellakaan ole hyvä tila.

Hyvä olo syntyy tasapainosta. Silloin on hyvä olla kun on sopivasti töitä ja vapaata, liikuntaa ja lepoa, sosiaalista kanssakäymistä ja yksinoloa. Introverttinä ihmisenä kaipaan sosiaalisen työn vastapainoksi rauhallista olemista ja suunnittelematonta tekemistä, että saan akkuni ladattua. Tällä hetkellä olen vain toteuttanut tuota vähemmän hedelmällisellä tavalla. Jatkuva istuminen tietokoneen ääressä ei tuo energiaa, vaan vie sitä. Tietokoneen sulkeminen iltaisin aiemmin toisi myös aikaa niille asioille, jotka ihan oikeasti toisivat energiaa ja saisivat jaksamaan paremmin arjessakin: liikunnalle, ulkoilulle, lukemiselle ja päämäärättömälle haahuilulle kaupungin kaduilla.

Ensi viikon olen talvilomalla, ja aion käyttää sen ajan ilman etukäteen tehtyjä suunnitelmia. Menen sinne minne mieli tekee ja teen mitä huvittaa. Pääpaino on kuitenkin tekemisellä eikä olemisella, sillä tekemällä itselleen mieluisia asioita saa myös sen hyvän olon. Ennen ensi viikkoa kuitenkin vielä laivareissu ystävien kera jazzia kuunnellen. Olen tilannut kahdelle päivälle erikseen vegaaniset sapuskat. Saa nähdä, mitä sieltä tulee. 😀