Sinne meni helmikuu ja maaliskuu ja huhtikuukin on jo yli puolenvälin. Hups. Postaustauko ei johtunut siitä, etteikö olisi ollut mitään sanottavaa. Oikeastaan päinvastoin. Alkuvuodesta pää kävi ylikierroksilla ja ajatukset liikkuivat niin vilkkaasti, etten oikein tiennyt mistä päästä aloittaa niiden purkamista. Tietokoneen ulkopuolinen elämäkin on vienyt viime aikoina aikaa (mikä on sinänsä ihan positiivinen juttu!). Olen tässä välissä käynyt katsomassa Cowspiracyn (suosittelen lämpimästi jokaiselle, todella hyvä dokkari!), seurannut ilahtuneena ravintoloiden ja kauppojen lisäntyvää vegaanista valikoimaa ja käynyt kuuntelemassa Vegaaniliiton luentoa vegaanisen ruokavalion koostamisesta. Aika paljon tuttua juttua, mutta myös uutta mietittävää.

Aloitellaan tauon jälkeen kevyesti analysoimalla muutama viikko sitten markkinoille tullut Alpron soijarahka.

Entinen rahka-addikti oli tietysti ihan pähkinöinä, kun uutisesta ensimmäisen kerran kuulin. Innostuin tästä enemmän kuin Ben & Jerryn vegaanisesta jätskivalikoimasta ja se on aika paljon se. Alpro toi markkinoille kolme Go On -nimellä kulkevaa soijarahkaa: maustamattoman, mustaherukan makuisen ja passionhedelmän makuisen rahkan. Eniten innostuin maustamattomasta versiosta, sillä maustetuissa on aika paljon lisättyä sokeria. Kun vihdoin sain näitä käsiini, ostinkin sitten samantien useamman purkin. Mutta, miten sitten kävikään?

Tottumuksesta heitin maustamattoman rahkan joukkoon siivutettua banaania. Sama vakiolisuke oli aikoinaan tavallisen rahkan ja nykyisin soijajugurtin kanssa. Aluksi maistui rasva. Soijarahkan rasvaprosentti on 3,6, mikä ei sinänsä ole hurjan paljon, mutta kuitenkin reilusti enemmän kuin tavallisen maitorahkan, joka on lähes rasvatonta. Hetken kuluttua hoksasin, mikä maussa eniten tökki: täydellinen happamuuden puute. Lopputulos oli vähän niin kuin olisi syönyt banaania majoneesin kanssa. Ei hyvä, ei ollenkaan.

Maustetuissa rahkoissa oli samaa maustamatonta rahkaa pinnalla ja alla mustaherukan tai passionhedelmän makuinen hillo. Nämä maistuivatkin sitten oikein hyvältä, sillä marjan/hedelmän happamuus taittoi rahkan majoneesimaista makua. Suuri määrä sokeria arvelutti kuitenkin niin paljon, etten ole näitä sen koommin syönyt. Voisin kyllä joskus reissun päällä näitä syödäkin, mutta arkivälipalani pidän mielummin vähäsokerisina.

Soijajugurtti on siis edelleen se vakituinen arkivälipalani, mutta tuota maustamatonta soijarahkaa menee aina silloin tällöin. Olen yhdistänyt sitä joko kaupan valmiseen puolukkasoseeseen tai itse soseutettuihin pakastepuolukoihin ja -mustikoihin. Sillä tavalla rahkaan on saanut sen kaipaaman happamuuden ilman hirveän suurta sokerimäärää. Parempaa versiota odotellessa. 🙂