Suunnitelmia joulupöytään

Joulupöytä menee ruokien osalta tänä vuonna osittain uuteen uskoon. Vaikka en ole syönyt kinkkua sitten 90-luvun taitteen, olen varsinkin jouluisin syönyt paljon kalaa ja juustoja (ja tietysti suklaakonvehteja). Onnekseni tykkään myös perinteisistä joululaatikoista ja vatsa kestää nykyisin vehnää sen verran hyvin, että seitaniakin voin hyvin syödä.

Yllättävän monet jouluherkut löytyvät jo valmiiksi vegaanisina ja Vegaanituotteet -sivusto on merkinnyt joulutuotteet myös näppärästi saman kategorian alle: Vegaanituotteet: Joulu. Esimerkiksi torttutaikinat ovat vegaaneille sopivia ja lempipiparini, Annas piparkakut, myös. Glögitkin ovat Hehkuviiniä lukuunottamatta vegaanisia. Laatikoista Kymppi lanttulaatikko on valmiiksi vegaaninen, muut pitää tehdä itse. Reseptejä löytyy monia, eikä vegaanisen porkkana- tai bataattilaatikon tekeminen ole kovinkaan hankalaa. Chocochili -blogin kvinoa-porkkanalaatikkoa olen halunnut kokeilla jo viime jouluna, ehkä tänä vuonna saisin sen aikaiseksi?

Juustot on helppo korvata vegaanisilla versiolla ja joulun kunniaksi suljen silmäni vegejuustojen surkeilta ravintosisällöiltä. Eivätpä ne tavallisetkaan juusto tyydyttyine rasvoineen mitään terveellisiä ole. Jääkaappiin on jo hamstrattu vegaaniset versiot parmesaanista ja cheddarista sekä Sheesen sinihomejuusto. Tuosta sinihomejuustosta sen verran, että jos sitä vertaa vaikkapa Aura -juustoon, niin maku ja koostumus ei ole kyllä sinne päinkään. Ei se pahaakaan ole, mutta se ei todellakaan ole sinihomejuustoa. Sinihomekin siinä on itse asiassa aromia, eikä varsinaista sinihometta. Kyllä tätä silti pipareiden kanssa syö ja viime viikkoisen punajuurisosekeiton kanssa se sopi oikein hyvin yhteen. Kunnollista vegeversiota odotellessa…

Ennen joulua aika on sen verran kortilla, etten välttämättä ehdi testailemaan kaikkia haluamiani reseptejä. Jouluna aikaa tietysti on, mutta haluaisin myös levätä ja ottaa rauhallisesti, enkä hyöriä koko joulupyhää keittiössäkään. Suunnitelmissa on seuraavanlaisten reseptien testaukset:

  • Viimeiset pari vuotta olen tilannut seitanin Turun Kirjakahvilalta ja vaikka se varsin mainiota onkin, haluan tänä vuonna tehdä omani. Olen kehittelemässä reseptiä, joka yhdistää sekä Kirjakahvilan seitanreseptiä että paria netistä löytyvää seitanpaistin ohjetta ja lisäksi olen lisäämässä reseptiin ihan omat muunnelmani. Katsellaan, mitä tästä tulee. Laittelen reseptiä, jos tämä ei mene ihan pipariksi. 😀

 

  • Viime vuonna kehittelin gluteenittoman saaristolaisleivän, joka vaatii vielä pienoista hienosäätöä toimiakseen myös vegaanisena versiona. Gluteeniton resepti on siksi, että ruis aiheuttaa vatsavaivoja sekä minulle että miehelle. Laittelen senkin reseptin tänne jahka ehdin.

 

  • Suklaakonvehteja on hiukan hankala löytää vegaanisena, vaikka jokunen sellainenkin tuolta Vegaanituotteet -listalta löytyy. Kamomillan konditoria -blogissa on kehitelty vegaaninen kasvimaitotiiviste, joka vaikuttaa sekä helpolta että mielenkiintoiselta. Jos vain aikaa löytyy, ajattelin kokeilla suklaakonvehteja, joiden täytteenä olisi kookosmaidosta tehty kondensoitu maito.

 

  • Lisukkeeksi suunnittelin salaattia belugalinsseistä, joita olen halunnut testata jo pitkään. Uusimmassa Maku -lehdessä oli kivankuuloinen resepti, mutta sitä ei löydy vielä heidän sivuiltaan.

 

  • Tapanipäivälle suunnittelen puolestani jo jotain muuta murkinaa. Olen pitkään halunnut kokeilla tätä Jamie Oliverin vegan shepards’ pieta, jossa liha on korvattu linsseillä ja kikherneillä. Toisaalta mieleni tekisi kokeilla myös karjatonta paistia. Reseptejä löytyy netistä useita, mutta pääraaka-aineet ovat soijapalat tai seitan, sipuli, porkkana, mausteet, öljy ja kasvisliemi, jotka muhitetaan uunissa kypsäksi.

Tällaiset ovat siis joulupöydän suunnitelmat täällä päässä. Katsellaan kuinka paljon lopulta jaksan ja ehdin näistä suunnitelmista toteuttaa.

 

 

Koti Ruoka ja juoma

Aaltoilua

Olen ehkä antanut täällä sellaisen kuvan, että viime keväänä aloittamani muutokset olisivat olleet helppoja ja vaivattomia. Suurimmaksi osaksi näin on ollutkin, mutta mielen tasolla on tullut käytyä monenlaisia pohdiskeluja siitä, mihin vedän omat rajani ja millä perusteilla. Suoraan sanottuna en vieläkään oikein tiedä.

rajoja_laiva.jpg

Kotiin ja töihin vegaaninen ruokavalio on solahtanut yllättävänkin kivuttomasti, mutta niiden ulkopuolella rajat ovat vielä hämärät. Kun on kyse muiden tarjoamista epävegaanisista tarjottavista muutan mieltäni kuin tuuliviiri. En osaa päättää mielipidettäni enkä tiedä, mikä tuntuisi oikealta. Tuenko silloinkin tehotuotantoa ja edistänkö eläinten kärsimystä, jos itse en niitä aineksia kuitenkaan ostanut? Jokuhan ne tarjottavat joka tapauksessa syö. Riittääkö minulle tällainen kotivegaanius vai pitäisikö yrittää enemmän? Pitäisikö olla tiukempi ja pitäisikö pystyä enempään? Jos pitäisi, niin miksi? Koska minusta tuntuu siltä, että se on oikea suunta? Vai siksi, että yritän miellyttää muita: olla oikeasti vegaani enkä pelkkä wannabe?

rajoja_torni.jpg

Kyse on myös yhteisöstä ja yhteisöllisyydestä. Pyörin monissa sosiaalisen median vegaanisissa ryhmissä ja kirjoittelenkin niihin jokseenkin aktiivisesti. Silti en oikein koe kuuluvani joukkoon. Olen jossain meidän ja muiden välimaastossa, enkä osaa päättää minne kuulun. Hengailen vain jossain rajamailla. Ajattelutapa on sikäli hassu, että kukaan muu kuin minä itse ei ole laittamassa minua mihinkään tarkasti rajattuun vegaanin lokeroon. Ketään muuta ei myöskään vähimmässäkään määrin kiinnosta, mitä minulla on lautasellani. Sanon tarjotulle kakkupalaselle sitten ei kiitos tai kyllä kiitos: kukaan ei kysy miksi tai vaadi perusteluja. Kukaan muu kuin minä itse.

rajoja_raiteet.jpg

Välillä tuntuu siltä, että tämä nykytilanne riittää, välillä taas tulee morkkis ja tuntuu siltä, että pitäisi olle vielä vähän tiukempi. Aina välillä iskee puolestaan kiukku ja uhma, kun kuulee tai lukee jonkun sanovan aktivisteja rikollisiksi, koska he ovat paljastaneet eläinten rääkkäyksiä maatiloilla ja terastamoilla. Tekee mieli sanoa, että hei haloo pahvi, herää jo. En jaksa myöskään erityisemmin enää huvittua sellaisista kommenteista kuin pekoni on vaan niin hyvää, ei vaan voi elää ilman. Välillä tekee mieli paasata, mutta olen (vielä toistaiseksi) hillinnyt itseni ja argumentoinut asiallisesti ja faktoilla, sillä paasaamalla ei saa aikaiseksi pitemmän päälle mitään hyvää. Näiden tuntemusten jälkeen tulee kuitenkin aina mieleen, että kokoaikavegaanius tällaisen 99% sijaan voisi olla ihan fiksu ratkaisu. Koska mikään ei muutu, jos ei vaadi enemmän. Jos ei pidä vähän enemmän meteliä.

Kuvituksena joitain sekalaisia kuvia viime kesältä ja syksyltä. Ihan vain siksi, ettei taas kerran tulisi kuvatonta postausta. 🙂

Hyvinvointi Liikunta Syvällistä