Viime aikoina olen törmännyt muutamaankin artikkeliin koskien Ruotsin Uppsalan yliopistossa tehtyä tutkimusta. Kyse on laajasta tutkimuksesta, jossa tutkittavia oli yli satatuhatta ja seurantajaksot olivat 11-20 vuotta. Tutkimustulosten mukaan suurempi maidonkulutus lisäsi sekä osteporoosin riskiä että ennenaikaisen kuoleman riskiä.
Heeetkinen? Maitotuotteidenhan pitäisi vahvistaa luita, miten ne voivat heikentää niitä? Tätähän meille on vuosikaudet (vuosikymmenet oikeastaan) toitotettu. Kuitenkin Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoskin toteaa, että osteoporoosi on Suomessa kasvava kansanterveysongelma, joka on arviolta neljällä sadalla tuhannella suomalaisista. Tämä huolimatta siitä, että Suomi on maailman kärkimaita maidon ja maitotuotteiden kulutuksessa. Luiden vahvuuden kannalta merkitystä onkin kalsiumin lisäksi D-vitamiinilla ja K2-vitamiinilla. Varsinkin tuo viimeinen herätti mielenkiintoni.
Nykyisin käytän enimmäkseen soijamaitoa. Tosin sitäkin lähinnä kahvin ja joskus aamupuuron joukossa. Kuva Creative Commons -lisenssillä: mc559, Flickr
Olen seurannut ravintoasiantuntija Juhana Harjun blogia jo pidempään. Häneltä on ilmestynyt aiemmin myös kirja Luusto lujaksi elämäntavoilla, jota en tosin ole lukenut. Viimeisimmässä kirjoituksessaan hän käsittelee tuota Uppsalan yliopiston tutkimusta. Kannattaa huomioida, että tuossa ruotsalaisessa tutkimuksessa nimenomaan juotu maito oli se, joka nosti osteoporoosiriskiä. Hapanmaitotuotteet toimivat ilmeisesti päinvastoin ja pienentävät riskiä. Poikkeuksena on rahka (ja myös raejuusto, mutta tätä ei oikein hapanmaitotuotteeksi voi kutsua), jonka suuri fosforimäärä ei ole luustolle hyväksi. Syy tuolle Uppsalan tutkimustulokselle on ilmeisesti se, että maidossa oleva galaktoosi –niminen aine aiheuttaa kehossa tulehdusta ja oksidatiivista stressiä, joka puolestaan heikentää luuntiheyttä.
Huomioni kiinnittyi Harjun kirjoituksessa K2 -vitamiiniin, jota on mm. kypsytetyissä juustoissa. K2 -vitamiini aktivoi luuston proteiineja ja se on liitetty monissa tutkimuksissa paitsi verisuonten vähäisempään kalkkeutumiseen myös pienempään osteoporoosiriskiin. Lisägooglailun perusteella suoliston bakteerikanta voi ilmeisesti myös tuottaa K-vitamiineja, mutta minulle jäi hieman epäselväksi, voiko elimistö niitä kunnolla hyödyntää? Jos jollakin on tästä lisätietoa, niin valaiskaa ihmeessä! Oman suolistoni bakteerikanta on tosin sen verran päin prinkkalaa, ettei tuosta taida olla minulle hyötyä…
Yritin etsiä kasviperäisiä K2-vitamiinien lähteitä, mutta löysin niitä vain kaksi: hapankaali ja japanilainen fermentoitu soijapaputuote natto. Tempehin (myös fermentoitu soijapaputuote) osalta en löytänyt varmoja tietoja K2-vitamiinista, mutta jäin käsitykseen, ettei siinä olisi merkittäviä määriä K2-vitamiinia. En juurikaan syö hapankaalia ja tempehiä olen maistanut tasan kerran. Nattoa ei taida Suomesta edes saada ja suoraan sanottuna se ei ainakaan kuvien perusteella vaikuta erityisen houkuttelevalta raaka-aineelta… 😀 Lyhyesti sanottuna: nykyiseen vegaaniseen ruokavaliooni ei kuulu enää oikeastaan mitään sellaisia raaka-aineita, joista saisin tuota K2-vitamiinia. K1 -vitamiinia saa kylläkin nimenomaan kasviksista, mutta K2 -vitamiinin osalta tilanne on harmi kyllä täysin päinvastainen. K2-vitamiinia saa ostettua lisäravinteena myös kasviperäisessä muodossa ja olenkin tässä miettinyt, että pitäisiköhän lisätä tuo päivittäisiin lisäravinteisiin B-vitamiinin ja D-vitamiinin rinnalle. En kuulu mihinkään erityiseen riskiryhmään osteoporoosin osalta, mutta koska kyseessä on hitaasti etenevä tauti, varautuisin siihen mielummin ennalta kuin havahtuisin liian myöhään.
