Patlican salatasi eli turkkilainen munakoisosalaatti, ensimmäinen yritelmä

Olin niin varma, ettei tämä ensiyritelmä onnistu, etten edes kirjoittanut kaikkien ainesten määriä ylös. Höh. Tämä onnistui nimittäin varsin hyvin, vaikka se hieman hienosäätöä vielä kaipaakin. Kyseessä on hiukan työläs, mutta sitäkin herkullisempi turkkilainen munakoisosalaatti eli patlican salatasi.

hummustajne.jpg

Turkkilainen munakoisosalaatti vasemmalla, hummus oikealla.

Maistoin ensimmäisen kerran kyseistä ruokalajia Berliinissä ja sen jälkeen olen halunnut syödä sitä uudelleen. Täällä Suomessa en vain ole tuota nähnyt minkään ravintolan listoilla. Munakoiso on raaka-aineena sellainen, että sen voi joko pilata täysin (jokainen on varmasti maistanut sellaista kamalaa puolikypsää munakoisoa, jota saa jauhaa kuin purukumia) tai sitten siitä saa ihan uskomattoman herkullisia ruokia. Tämä turkkilainen munakoisosalaatti on kyllä munakoisoruoista sieltä parhaasta päästä. Aivan ihanan pehmeä ja suussasulava koostumus.

Pienen googlailun seurauksena totesin, että tähän ruokalajiin grillataan munakoisot uunissa kokonaisina kuorineen (n. 40 minuuttia ja 225 astetta). Sekaan voi heittää myös grillattua tai tuoretta paprikaa, ja muita kasviksia. Berliinin annoksessa oli muistaakseni paprikan lisäksi myös grillattua kesäkurpitsaa. Mausteiksi tuli useimmiten suolaa, valko/mustapippuria, tuoretta persilijaa, valkosipulia ja viinietikkaa ja oliiviöljyä. Joissakin resepteissä sekaan laitettiin myös sitruunamehua ja tahinia ja joissakin jugurttia.

Omaan versiooni grillasin kaksi munakoisoa ja yhden isoiksi paloiksi leikatun punaisen paprikan, josta poistin kuoret grillauksen jälkeen. Munakoisot kannattaa grillata kunnolla pehmeiksi: omani olisivat saaneet olla uunissa vielä muutaman minuutin pidempään. Kun munakoisot ovat jäähtyneet, ne avataan pitkittäin ja siemenistä poistetaan enimmät. Loppuosa munakoison sisustaa suikaloidaan/pilkotaan ja sekoitetaan grillatun paprikan ja mahdollisten muiden kasvisten joukkoon. Ja sitten maustetaan.

Improvisoin hieman mausteiden kanssa. Laitoin sekaan tahinia (reilu teelusikallinen), oliiviöljyä, sitruunamehua, viinietikkaa (en muista enää käytinko omena- vai valkoviinietikkaa), suolaa ja mustapippuria sekä valkosipulia (n. yhden valkosipulin kynnen verran). Lisäsin ihan omasta päästäni sekaan hieman savupaprikajauhetta, koska se tuntui makumaailmansa puolesta sopivan tähän ruokalajiin. Tuoretta persilijaa ei löytynyt, joten laitoin sen sijaan tuoretta basilikaa. En tosiaan noiden muiden ainesten määrää sen kummemmin mitannut. Lisäilin ja maustoin ja lisäilin, kunnes maku oli kohdillaan. Mitenkään hirveän öljyinen tämän koostumuksen ei ole tarkoitus olla.

patlican_salatasi1.jpg

Ei se kovin kaunista salaattia ole (vaikka yritin jopa koristella sitä seesaminsiemenillä :D), mutta sitäkin herkullisempaa!

Tästä tuli yllättävän pieni määrä munakoisosalaattia: munakoisosta suurin osa jää tässä ruokalajissa hyödyntämättä, kun kasvista poistetaan kannat, kuoret ja siemenet. Tästä määrästä riittää pariin isoon annokseen tai muutamaan pieneen. Munakoisoja käsitellessä aloin ymmärtää, miksi lähes kaikissa resepteissä niitä munakoisoja grillattiin vähintään neljä kappaletta… 😀 Maku oli hyvä, muttei Berliinin annoksen veroinen. Seuraavalla kerralla grillailen munakoisoja vielä hieman pidempään ja lisäilen todennäköisesti myös grillattua kesäkurpitsaa. Tahinin vaihdan vaaleaan (käytin tällä kertaa Urtekramin tummaa, jossa on voimakkaampi maku) ja basilikan oikeaoppisesti persilijaan. Savupaprikan jätän todennäköisesti pois, vaikka se makunsa puolesta tähän ihan hyvin sopikin. Seuraavalla kerralla koitan saada vähän tarkemmat määrätkin ylös. 😀

patlican_salatasi2.jpg

Periaatteessa patlican salatasi pitäisi syödä vaalean vehnäleivän kanssa, mutta minä söin sen ihan vain paahdetun kauraleivän kanssa. Hyvin toimi niinkin. Lautasella lisäksi hummusta ja vihersalaattia.

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Hyvä olo DIY

Pelottava maailma

Viimeiset pari vuotta olen taivutellut miestä hankkimaan kissoille valjaat. Minun on käynyt niitä vähän surku varsinkin aurinkoisina kesäpäivinä, kun ne joutuvat olemaan sisällä. Okei, tässä asunnossa on kyllä neliöitä reilut 60, joten kissat eivät suoranaisesti kärsi tilan puutteesta… Vapaaksi niitä ei päästetä, sillä siellä on kissoille liikaa vaaroja ja toisaalta kissat petoeläiminä olisivat itse vaaraksi varsinkin alueen pikkulinnuille.

mirkku_ulkona_2.jpg

Täs mattotelineen päällä on ihan hyvä vaania.

Reilu viikko sitten mies osti ex-tempore kokeeksi yhdet säädettävät valjaat. En ollut kyllä ollenkaan ajatellut, kuinka hankala aikuisia kissoja on tuollaisiin totuttaa. Lapsena olin enemmän tekemisissä koirien kuin kissojen kanssa ja jotenkin naiivisti oletin, että kissojenkin kohdalla homma menee niin, että laitetaan vaan valjaat päälle ja mennään ulos. Heh. 😀 Ensimmäisen parin päivän aikana onnistuin huijaamaan valjaat (löysälle) molempien kissojen päälle, ennen kuin ne tajusivat mitä tapahtui. Sen jälkeen tilanne oli muutaman päivän ajan sellainen, että isompi kissoista (Sasu) livahti karkuun joka kerta kun valjaat tulivat lähellekään, ja pienempi kissa (Mirkku) hyökkäsi avoimen aggressiivisesti kynsin ja hampain valjaiden kimppuun ja yritti järsiä niitä riekaleiksi.

mirkku_ulkona.jpg

Vähän pelottaa. Mutta uteliaisuus voittaa.

Kärsivällisyys kuitenkin palkittiin, sillä parisen päivää sitten päästiin Mirkun kanssa uloskin. Pieni muru oli kovin hämmentynyt ja peloissaan. Liikkui kuitenkin nuuskimassa uteliaana paikkoja, eikä jähmettynyt vain paikoilleen. Kissat eivät erityisesti tykkää olla maassa eivätkä varsinkaan avoimilla paikoilla, sillä silloin ne ovat vaarassa. Välillä nostimme Mirkun puisen mattotelineen päälle, jossa se rauhoittuikin. Toivon mukaan (ja uskon niin) seuraavilla kerroilla kissa on vähemmän hermostunut ja oppii tykkäämäänkin valjaskävelyistä.

Sasun kanssa jatketaan vielä harjoituksia. Kyllä mä senkin vielä aion saada ulos asti! 🙂

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe