Lomalla eli reissun päällä ja unelmia
Olen solahtanut lomamoodiin niin hyvin, etten ole pahemmin muistanut kirjoitella tänne blogiin. Olen levännyt, lukenut ja viettänyt aikaa rakkaimpien kanssa. Niin kuin lomalla kuuluukin tehdä. Auto on edelleen (lähes yhdeksän viikon jälkeen!) korjaamolla, joten loman kotimaamatkailut tulee tehtyä julkisilla.
Kävin kuin kävinkin H2Ö -festareilla niin kuin aiemmin mietiskelin. Aika moni muukin oli tullut paikalle pyörällä. 😀 Festareilla oli rento meininki ja hyvät esiintyjät (ja kahvin sai soijamaidolla), mutta en ehkä ihan ollut tämän tapahtuman kohderyhmää.
Käväsin alkuviikosta Pohjanmaalla moikkaamassa vanhempiani, siskoani ja siskonlapsia. Onnistuin pysyttelemään koko reissun vegaanisella linjalla, mutta jouduin vähän kyllä sumplimaan ruokailujani etukäteen. Äitini ei ole ihan täysin sisäistänyt tätä muutosta, sillä sain muutamaan otteeseen vastailla mm. kysymyksiin ”Mutta kai sää kuitenkin edelleen rahkaa/juustoa syöt?”. Vanhempani ovat sodanjälkeistä sukupolvea, joten suhtautuminen ruokaan on heillä aika erilainen kuin itselläni. Raahasin mukanani pussillisen soijamedaljongeja (kuivatuote), savuseitanleikkeleitä sekä seitanpepperonin kuiva-ainekset, joihin oli helppo perillä lisätä märät aineet. Muut safkat (lähinnä soijajugurtin ja soijamaidon) hain kaupasta perillä.
Matkaeväänä voileipiä vegejuustolla + riisimaitosuklaata, joka ei näy kuvassa. Olen alkanut juomaan kahvini mustana yhdellä sokeripalalla silloin, kun kasvimaitoa ei ole saatavilla.
Menomatkalla poikkesin Tampereen juna-aseman R-Kioskilla ja ostin matkalukemiseksi Katja Ketun kirjan Kätilö. Vahva, vaikuttava ja raadollinen kirja. Suosittelen lukemaan. Kotimatka puolestaan ei mennyt aivan niin kuin Strömsössä (jotenkin on alkanut tuntua siltä, että nimenomaan kotimatkat eivät ikinä suju niin kuin pitäisi :D). Jatkoyhteys oli reilusti yli tunnin myöhässä ja minä valopää unohdin reppuni ensimmäiseen junaan. Ihanan VR:n asiakaspalvelijan ja parin kiltin konduktöörin ansiosta sain onneksi reppuni Turkuun eikä tarvinnut alkaa säätää asiaa löytötavaratoimiston kanssa.
Tänään osallistuin puolestani Turun Meillä on unelma –mielenosoitukseen. Paikalle kertyi tuhansia ihmisiä vastustamaan rasismia, ja puolustamaan avointa ja suvaitsevaa Turkua ja Suomea, jossa ihmisen arvoa ei mitata ihonvärin, etnisen taustan tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella.
Turullakin on unelma.
Minä unelmoin yhteiskunnasta, jossa lapsi saa kasvaa rauhassa empaattiseksi ja ajattelevaksi ihmiseksi. Jossa pienimmätkin (niin ihmiset kuin eläimet) ovat rakastettuja.
