Laukkupähkäilyn lopputulos

Sain sitten vihdoinkin tehtyä päätöksen siitä, minkälaisen arkilaukun hankin vanhan tilalle. Oli korkea aikakin, vanhasta alkoivat olemaan jo pohjan kulmatkin lähes puhki. En päätynyt mihinkään niistä vaihtoehdoista, joita mietin Laukkupähkäilyjä ja -ihastuksia -postauksessa. Niiden sijaan päädyin tilaamaan laukun Urban Expressionsiltä. Kyseinen firma valmistaa vegaanisia laukkuja ja googlailun perusteella on ainakin jenkeissä suosittu merkki. Laukun malli on Maisy, mutta jenkeissä samaa laukkua myydään nimihirviöllä Fold Over Crossbody Bag with Zippered Bottom (kuka näitä nimiä keksii??? :D).

urban_expressions1.jpg

Nettisivuillaan firma korostaa tietysti erityisesti laukkujen vegaanisuutta, mutta myös ekologisuutta. Ilmeisesti tässä tapauksessa ekologisuus = ei PVC:tä. En parhaalla tahdollanikaan kykene näkemään polyuretaania ekologisena materiaalina, mutta niin kuin edellisessä postauksessa totesinkin, eipä ekologisia laukkuja juuri olekaan, ellei osta kierrätyslaukkua.

Laukkujen valmistusmaasta, tuotanto-olosuhteista tai tehtaiden auditoinneista en löytänyt tietoa. Googlailun perusteella firma on kuitenkin ollut mukana ainakin Habitat for Humanity -projektissa. Tietty voi olla, että osallisuudessa on kyse enemmänkin firman hyvästä imagosta, mutta osallistuminen projektiin kertonee sekin jotain yrityksen arvomaailmasta.

Pikaisella googlailulla löysin paljon positiivisia kommentteja koskien laukkujen tekonahan laatua. Kunnollisia arvioita laukuista oli kuitenkin aika hankala löytää, sillä useimmat kommentit olivat luokkaa ”kattokaa mun uutta ihanaa laukkua!”. 😀 Pistin siis nettikaupasta tilaukseen laukun, joka vastasi kriteereitäni ja toivoin parasta. Ihan täydellistä laukkua en kuitenkaan saanut.

Hyviä puolia laukussa on paljon. Erityisesti tekonahan laatu vaikuttaa hyvältä: parempaan en ole tainnut koskaan aiemmin törmätä. Keston näkee sitten tietysti vasta käytössä. Laukku on myös hyvin huolellisesti ommeltu, sen vetoketjut ovat jämerää metallia ja laukku on muutenkin tukevan oloinen. Taskuja on paljon ja laukun käytännöllisyyttä on selkeästi mietitty suunnitteluvaiheessa. Laukussa on päällä sekä vetoketjusuljenta että laukun yli menevä läppä, jossa on vahva magneettisuljenta. Kokoa voi myös säädellä pohjassa olevan vetoketjun avulla.

Sitten ne huonot puolet… Olkahihna yhdistyy laukkuun ketjulla ja ketjun lenkit eivät vaikuta kovin kestäviltä. Lenkit ovat kyllä tukevaa metallia, mutta niitä ei ole puristettu kunnolla yhteen, joten jokaisen lenkin päässä on pieni rako. Epäilen, että laukku ei välttämättä kestä kovinkaan hyvin painoa. Toinen heikko kohta olivat vetoketjujen liu’ut ja vetimet sekä crossbody -olkahihnan lukot: ne ovat niin kevyet, että aloin epäilemään, ovatko ne metallia lainkaan. Magneetti ei ottanut niihin kiinni, joten ilmeisesti ne eivät ole metallia. Ovatko sitten muovia tai alumiinia? Todennäköisesti jompaa kumpaa. Varma en tosin ole. Eivät ne oikein näytä muovisiltakaan. Tuntuu hieman hassulta, että muuten niin huolellisesti ja laadukkaasti tehdyn laukun kohdalla on alettu säästämään näin hölmöissä kohdissa.

Pienen mietinnän jälkeen päätin kuitenkin pitää laukun. Crossbody -hihnaa en käytä ja vetoketjuista aktiivisessa käytössä on vain yksi. Ketjun lenkit ja myös vetoketjujen vetimet ja liu’ut ovat vaihdettavissa, jos sattuvat hajoamaan. Ja muuten laukku on todella hyvä. Muutaman päivän aikana on tullut jo todettua, että käytännöllisyyden kannalta laukku on hyvin suunniteltu: pikkuesineille on tarpeeksi taskuja ja paikkoja ja niihin pääsee helposti käsiksi. Lisäksi laukku on sopivan kokoinen, eikä sellainen hirvittävän iso säkki, niin kuin nykylaukut turhan usein ovat. Toivotaan tälle pitkää ikää!

urban_expressions3.jpg

Yritin ottaa kuvaa laukusta käytössäkin, että koko hahmottuisi paremmin. Koska kuvauksellisuus ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani, en saanut aikaiseksi tämän parempaa räpsyä. 😀

Muoti Trendit

Vegaanina Berliinissä

Berliiniä kutsutaan Euroopan vegaanipääkaupungiksi, mutta puutteellisen saksankielentaidon kanssa sopivan murkinan löytäminen saattaa silti olla hankalaa. En ottanut mukaani saksankielen sanakirjaa, koska ”kännykässähän on Google translate”. En sitten tullut ajatelleeksi, että sitä voi käyttää ainoastaan silloin, kun käytössä on wifi eli Berliinin asunnolla ja satunnaisissa kahviloissa ja ravintoloissa. Saksankielen oppitunneista on tosiaan aikaa melkein 20 vuotta enkä silloinkaan ollut siinä erityisen hyvä, joten joitakin käännösmokia pääsi käymään. Tässä siis vielä muutamia ajatuksia, joita Berliinin reissu herätti. Tuo oli tosiaan ensimmäinen reissuni sinne ja vain muutaman päivän mittainen, joten olen taatusti missannut monia juttuja, jotka säännöllisemmin Berliinissä reissaaville vegaaneille ovat itsestäänselvyyksiä.

aamiaista.jpg

Jonkun aamun aamupalaa. Vasemman yläkulman kirsikkasoijajugurtti oli aivan mielettömän hyvää!

Tulimme asunnolle Kreuzbergiin alkuillasta, ja koska asunnossa oli keittiö, kävimme ensimmäisenä hakemassa kaupasta aamupalatarvikkeet. Juu, tiedän että Berliinin aamiais- ja brunssitarjonta on mahtava, mutta mielummin juon ekan kahvimukilliseni heti herättyä. Lähimmät marketit olivat Lidlejä, joten suunta sinne. Lidl ei ole varsinainen kasvissyöjän paratiisi Suomessa eikä myöskään Saksassa. Hiukan yllätyin kuitenkin, ettei Saksassa ollut myynnissä edes sitä perussoijamaitopurkkia, mitä Suomen Lidleistä on saatavissa. Join siis ensimmäisenä aamuna teetä, sillä kahvi ilman maitoa ei oikein nappaa varsinkaan, kun jouduimme juomaan pikakahvia (asunnon kahvinkeitin oli joku onneton yhden mukin keitin, jonka pienestä kahvimäärästä tulee vaan vihaiseksi). Bongasin kuitenkin pari muuta kiinnostavaa tuotetta, joissa luki isoin kirjaimin Vegetarische: kasvislevitteitä ja -leikkeleitä. Olin tulkkaavinani, ettei kummassakaan olisi eläinperäisiä ainesosia, mutta tarkempi käännös asunnolla paljasti, että leikkeleissä oli kananmunanvalkuaista. Pöh. Söin ne kuitenkin; turha heittää ruokaa menemäänkään.

hummustajne.jpg

Hummusta ja todella hyvää grillattua munakoisoa ja paprikaa.

Ensimmäisen illan safkat tuli syötyä lähellä olevassa kebap -paikassa. Sekaanimies pääsi samantien maistamaan paikallista Döner Kebapia ja minullekin löytyi sopivaa safkaa suoraan listalta: vihersalaatin painikkeena meni hummusta ja ihan älyttömän hyviä grillattuja munakoiso-paprikasuikaleita.

pizzaa.jpg

Vegaanipizzaa suoraan listalta. Tämä oli parin kilsan päässä Gesundbrunnenin asemalta, mutta en muista enää osoitetta enkä paikan nimeä. Pizza oli ihan ok, mutta jäi kauaksi Turun Pizzariumin ihanuuksista.

Happy Cown sovelluksesta oli reissun aikana paljon hyötyä ja sen avulla tulikin testattua sekä parit kivat ravintolat että parit ekohenkiset ruoka/kosmetiikkakaupat. LPG:n luomumarket oli näistä suurempia ja sen valikoima kattava. Suomen hintoihin verrattuna varsinkin kaikki Wheatyn tuotteet (eli lihaimitaatiot: makkaroita ja leikkeleitä) olivat halpoja samoin kuin Taifunin tofut, jotka maksavat Suomessa ihan älyttömästi. Tavallista maustamatonta tofua en sen sijaan bongannut sieltä lainkaan, mutta toisaalta en sellaista ollut hakemassakaan, joten en ehkä katsellut tarpeeksi tarkkaan. Osa kaupan tuotteista oli hyvinkin edullisia, mutta osa taas suurinpiirtein samoissa hinnoissa kuin erikoistuotteet Suomessakin (eli kalliita).

tofua.jpg

Oikein hyvä tofuannos YamYamissa Alte Schönhauser Straßessella (lähellä Alexanderplatzia)

Tykkäsin Berliinissä erityisesti selkeydestä niin ravintoloiden menuissa kuin kaupoissakin: aika usein vegaaniset ruoat ja kosmetiikka oli selkeästi merkitty vegaanisiksi. Tällainen käytäntö saisi rantautua Suomeenkin, niin ei tarvitsisi koko ajan tihrustella raaka-aineluetteloita. Sitä jäin sen sijaan ihmettelemään, että ainakin noilla alueilla missä kävimme, ruokakaupat olivat joko pieniä perusruokakauppoja tai ekokauppoja ja niiden valikoimat olivat hyvin erilaisia. Suomesta saa vähintään paria vegaanista maito- ja jugurttilaatua jokaisesta pikku-Siwastakin ja keskisuurissa kaupoissa on nykyisin hyllytolkulla vegaanien peruselintarvikkeita. Tuolla piti tehdä erikseen kauppareissu johonkin ekomarkettiin pelkästään vegaanista kaffemaitoa ja jugurttia saadakseen.

maailmanparaskakku.jpg

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä: maailman paras kakku. Kahvila Rootz, Skalitzer Straße 75. Miehen mukaan paikan vegaaniburger oli lähinnä ok -tasoa, mutta kakut olivat ihan omaa luokkaansa. Tänne kannattaa mennä, vaikkei olisi vegaanikaan. Aivan törkeän mahtavan hyvänmakuinen suklaakakku maapähkinävoikuorrutteella!

Summattuna vielä lyhyesti: vegaanista ruokaa ja juomaa oli suht helppo saada niin kaupoista kuin ravintoloista ja kahviloistakin. Ainoastaan yhdessä kahvilassa vastattiin, ettei cappuccinoa voida tehdä soijamaitoon. Ruokapaikoissa oli usein valmiina listalla vegaanisia annoksia, mutta toisaalta suosimme aika paljon Happy Cown ehdottamia paikkoja. Seuraavalle kerralle jää sitten niitten brunssien testaukset, jotka tällä kertaa jäivät kokeilematta.

Koti Ruoka ja juoma Matkat