Kotijäätelöä ilman jäätelökonetta

img_20150620_210305.jpg

Jäätelöversio numero kaksi tummalla minttusuklaarouheella. Tästä tykkäsin enemmän kuin ensimmäisestä versiosta.

Juhannuksena laitoin testiin jo jonkun aikaa pähkäilemäni jäätelöreseptin. Tein itse asiassa jäätelöä kahteen kertaan: ensimmäisen satsin turkinpippurirouheella ja toisen satsin minttusuklaarouheella. Ensimmäiseen oli tarkoitus tulla lakritsikastiketta, mutta sitä ei löytynyt viime hetken kauppareissulla vegaanisena. Joo, tää on vegaaninen jäätelöresepti. 🙂 Ja helppo.

Viime keväästä asti vegaanipiireissä on kohistu vegaanisesta marengista, joka syntyy sokerista ja tölkkikikherneiden liemestä. Jep, tölkkikikherneiden liemi (just se joka aina heitetään viemäriin) sisältää proteiinia ja hiilareita samassa suhteessa kuin kananmunanvalkuainen ja myös vaahtoutuu samalla tavalla. Pariin otteeseen olen tehnyt tuolla marenkia ja oman kokemukseni mukaan massaa saa vatkata hieman kauemmin kuin tavallista marenkimassaa. Sekaan kannattaa lopussa laittaa hieman sitruunamehua tai viinietikkaa, joka stabiloi vaahtoa. Vilkaise vaikkapa Chocochilin Vegaanin minipavlovat tai Mieliruoka -blogin Outin Munattomat marengit -resepti.

Vähän ennen juhannusta googlailin jäätelöreseptejä, joihin on käytetty pohjana marenkia ja vasta silloin hoksasin, että marenkiinhan voi käyttää tavallisen sokerin sijaan myös tomusokeria. Se sulaa vaahtoon nopeammin ja vähentää vatkausaikaa. Googlailun ja ideoinnin pohjalta syntyi sitten tämä jäätelöresepti.

  • 1dl tölkkikikherneiden lientä (Esim. 1 purkista Gogreenin kikherneitä tulee tämä määrä. Käytä kikherneet esimerkiksi hummukseen tai duunaa niistä vaikka makeita snäksejä.)
  • 1,5 dl tomusokeria
  • 1 tl sitruunamehua
  • 1/5 tl ksantaania (Toimii sakeuttajana ja löytyy ainakin isompien markettien maustehyllystä. Uskoisin, että resepti toimii tosin ilmankin.)

Huomaa, että kulhon on oltava puhdas, kuiva ja ehdottomasti täysin rasvaton. Muuten ei synny vaahtoa. Vatkaa ensin sähkövatkaimella pelkkää kikhernelientä, kunnes se on valkoista vaahtoa. Lisää tomusokeria pienissä erissä ja jatka vatkaamista. Lisää ksantaani viimeisessä tomusokerierässä ja lisää samalla massaan sitruunamehu. Valmis marenkimassa on paksua ja kiiltävän valkoista.

  • 1 dl soijavispiä (kauravispi käynee myös)
  • 1-2 tl vaniljasokeria
  • Jäätelön makuaineet: esim. n. 1dl turkinpippurirouhetta tai n. 50-60g vegaanista (minttu)suklaarouhetta. Variaatioita on niin monta kuin tekijääkin, joten kokeile, mitä mieleen juolahtaa!

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää vaniljasokeri. Sekoita varovasti lusikalla kermavaahto ja marenkimassa sekaisin. Lisää makuaineet ja laita massa pakastimeen. Kokeilin pakastusta sekä metalliastiassa että kannellisessa muovikipossa ja molemmissa massa pakastui hyvin. Sekoita massaa parisen kertaa parin ensimmäisen pakastustunnin aikana. Pakastuminen vie aikaa: massa on kylmää n. yhdeksässä tunnissa, mutta parempi tulos on, jos pakastaa jäätelöä vähintään 12 tuntia.

Lopputuloksena oli ihana ja kuohkea jätski, eikä sen tekeminen ollut edes kovin vaikeaa. 🙂

img_20150619_210404.jpg

Ensimmäinen versio turkinpippurirouheella. Tässä oli myös raastettua sitruunankuorta ja reseptiä enemmän sitruunamehua. Turkinpippuri jyräsi kuitenkin niin vahvasti, ettei sitruuna maistunut ollenkaan.

img_20150620_154319.jpg

Tein myös perinteisiä vegaanisia marenkeja, mutta argh, tein emämokan. En siirtänyt uunissa nätisti kevyiksi ja rapsakoiksi kuivaneita marenkeja kannelliseen rasiaan ja kesäisen sadeilman kosteus muutti marengit nopeasti huoneenlämmössä tahmeiksi.

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Mieli

Maan alla, tornissa ja ruusutarhassa

east_side_gallery.jpg

East Side Galleryn seinätaidetta.

Berliini sai aikaiseksi jänniä tuntemuksia. Kun saavuimme Kreuzbergin asunnolle, tuli sellainen fiilis, että tänne mä kuulun. Olin vieraassa maassa ja kaupungissa, en tuntenut aluetta enkä ketään ihmisiä enkä puhunut kieltä muutamaa sanaa enempää. Ja silti tuntui alusta asti siltä, että solahdan täysin vaivattomasti kaupungin rytmiin ja elämään. Joidenkin kaupunkien ja paikkojen ilmapiiri on vain sellainen, että niiden kanssa klikkaa. Berliini oli ehdottomasti minulle sellainen.

Berliinin mielenkiintoisimmiksi kulttuurikohteiksi nousi tällä reissulla ehdottomasti Berliner Unterwelten -kierros. Kävimme opastetulla Tour 1:llä, jossa pääsimme näkemään Gesundbrunnenin metroaseman alla olevia tunneleita, jotka olivat toimineet toisen maailmansodan aikana pommisuojina. Oppaanamme toimi tanskalaisnainen, jolla oli paljon tietoa paitsi pommisuojista myös toisesta maailmansodasta ylipäätään. Mielenkiintoisena nippelitietona saimme tietää, ettei kyseinen pommisuoja ollut itseasiassa lainkaan pomminkestävä. Suojaa ei oltu rakennettu pommisuojaksi, vaan metroaseman tiloiksi, eikä tilojen kattoa ja seiniä muutettu pomminkestäviksi sodan aikana.

Toisen maailmansodan aikana n. 80% Berliinin keskustasta tuhoutui ja kaupunki oli täynnä maa-ainesta ja sortuneiden rakennusten sirpaleita. Näiden raivaaminen vei sodan jälkeen aikaa, ja maa-ainesta käytettiin mm. kukkuloiden rakentamiseen. Gesundbrunnin metroasemaa vastapäätä on puisto Volkspark Humboldthain ja oppaamme kertoi, että siellä olivat myös toisen maailmansodan aikaiset Flak Towerit eli ilmatorjuntatykkien tornit. Sodan jälkeen liittoutuneet yrittivät räjäyttää tornit matalaksi, mutta ne olivat niin vankkaa tekoa, ettei se kokonaan onnistunut. Sen jälkeen tornit yritettiin peittää maa-aineksella, mutta sekään ei oikein riittänyt. Niinpä puistossa on edelleen nähtävissä tornin rakenteita. Me tottakai kipusimme seuraavana päivänä torneja katsomaan; molemmat kun olemme sillä tavalla nörttiyteen taipuvaisia, että tällaiset asiat kiinnostavat.

berliinimansikat.jpg

Ylöskipuamisen jälkeen voi istahtaa hetkeksi syömään mansikoita ennen kuin tutustuu niihin itse torneihin.

Tornit olivat kyllä vaikuttavia. Karu betonimiljöö höystettynä korkeilla teräskaiteilla. Jäljellä oli tornien portaikkoja, tasanteita, joitakin ovia ja ilmatorjuntatykkien telineitä. Kuorrutettuna tottakai graffiteilla. Berliinissä tuntui ydinkeskustaa lukuunottamatta olevan paljon graffitteja. Niihin tosin tottui nopeasti ja jollain tavalla ne myös tekivät muuten niin hajanaisesta katukuvasta yhtenäisemmän. Vanhan jugend -talon vieressä oleva DDR:n aikainen betonitalo ei pistä ihan niin pahasti silmään, kun molemmat ovat puolentoista metrin korkeudelle asti koristeltu graffiteilla. 🙂

flak_tower_1.jpg

Maisemat olivat aika hiukeat torneista käsin.

flak_tower_2.jpg

Tornit toimivat myös seinäkiipeilijöiden kiipeilypaikkoina.

flak_tower_3.jpg

flak_tower_4.jpg

Betonin, teräksen ja graffittien vastakohtana löytyi saman Humboldthainin puiston alaosasta myös ruusutarha. Kontrasti oli melkoisen suuri betonitornien ja hoidetun puutarhan välillä. Ruusutarha oli oikea mielenrauhan tyyssija puineen, kukkineen ja penkkeineen. Se näytti olevan myös suosittu kuhertelu- ja treffipaikka. 😀

ruusutarha_1.jpg

ruusutarha_2.jpg

ruusutarha_3.jpg

Seuraavaa kertaa varten laitoin muistilistalle myös Trabant -safarin (luit oikein!). En ole yhtään tarkemmin vielä perehtynyt asiaan, joten ei ole hajuakaan, minkä verran joutuu maksamaan siitä ilosta, että pääsee ajelemaan puoli vuosisataa sitten tehdyllä muovirunkoisella autolla. 😀

trabantsafari.jpg

 

Kulttuuri Matkat Suosittelen