Kissat eivät tofusta perusta, mutta talouden kaksi ihmistä syövät tätä herkkua vähintään kuusi paketillista viikossa.

Kasvissyöjänä en ole kovinkaan usein joutunut kuulemaan sitä klassista kysymystä, mihin vegaanit törmäävät useasti. Eli kysymykseen ”Mutta mistä sä saat proteiinia?”. Proteiininsaanti on helppoa, jos ruokavalioon kuuluu maitotuotteita ja kananmunia. Sen sijaan tarpeeksi suuren ja laadultaan hyvän proteiinimäärän saaminen pelkistä kasvikunnan lähteistä vaatii enemmän panostamista.

Mikä määrä proteiinia sitten on tarpeeksi? Lihastohtorina tunnetun Juha Hulmin arvio aktiivisesti liikkuvan ihmisen proteiinintarpeesta on 1,5-1,8 grammaa proteiinia per painokilo, vaikka hän toteaakin, että myös pienemmällä proteiinimäärällä tulee toimeen ja voi jopa lisätä lihaskasvua. (Lähde: Lihastohtori: Ravinnon proteiinit lihaskasvussa. Mikä on tieteellinen näyttö?)Tuo 1,5-1,8 grammaa per painokilo on melko helposti saavutettavissa silloin, kun ihminen on sekasyöjä tai lakto-ovovegetaristi. Proteiini pitää myös nälän pitkään loitolla ja verensokerin tasaisena, joten riittävällä proteiininsaannilla on kieltämättä puolensa.

Olen välillä käyttänyt avukseni netin kalorilaskureita ruokavalioni makro- ja mikroravinteiden tarkistamiseksi ja huomannut, että oloni on paras, jos makroravinteet menevät suurin piirtein seuraavasti: 25-30% proteiinia, 30% hiilihydraatteja ja 40-45% rasvaa. Tuo tekee keskimääräisellä 2000 kilokalorin päiväkulutuksellani noin 500-600 kilokaloria eli noin 125-160 grammaa proteiineista. Elopainooni suhteutettuna proteiininsaanti on silloin suurempi kuin tuo suositus eli noin 2-2,5 grammaa per painokilo.

Vegaaniruokavaliollakin lihasten kasvatus on mahdollista ja onhan noita olemassa ihan vegaanikehonrakentajiakin (tsekkaa esim. Great vegan atheletes). Haastavampaa se toki on, sillä kasvikunnan proteiinien aminohappokoostumus ei yleensä ole niin täydellinen kuin eläinkunnan proteiineissa. Aminohappokoostumukseltaan parhaita kasvikunnan lähteitä ovat soija ja hampunsiemenet. Omalla kohdallani ongelmia kasviperäisten proteiinien kanssa aiheuttaa nirsoileva vatsani ja aiemmin mainitsemani tulehduksellinen suolistosairaus.

En ole löytänyt oikein yhtä selittävää tekijää sille, miksi vatsani reagoi tiettyihin ruoka-aineisiin. Lääkityksen ansiosta voin nykyisin syödä aikaisempaa vapaammin, mutta edelleen saan oireita, jos syön liian usein tai liikaa vääränlaisia ruoka-aineita. Ns. FODMAP -hiilihydraateista  ja niiden aiheuttamista vatsaongelmista on viime aikoina puhuttu yhtä enemmän. Silloin kyseessä ovat tiettyjen ruoka-aineiden lyhytketjuisten hiilihydraattien aiheuttamat vatsavaivat. Osan näistä ruoka-aineista (mm. vehnä, ohra ja ruis, makeutusaineet ja välillä myös palkokasvit) tunnistan itsellänikin oireiden aiheuttajaksi, mutta suurimmasta osasta taas en saa oireita lainkaan tai saan vain hyvin vähän oireita.

Olen epäillyt, että omalla kohdallani kyse olisi enemmänkin ruoka-aineiden kuiduista ja varsinkin liukenemattomasta kuidusta. Kasvisproteiinilähteissä kuitua on varsinkin teksturoidussa soijassa, linsseissä ja manteleissa, joista kaikista saan liian suurina annoksina tai liian useasti syötynä oireita. Tofussa ei ole kuitua ja sitä pystynkin syömään ongelmitta. Se on onneksi myös yksi lempiruokiani. Ihan pelkällä tofulla en kuitenkaan haluaisi elää. 😀 Usein proteiinipitoisissa raaka-aineissa on myös joko suuret määrät hiilihydraatteja, jotka nekin aiheuttavat välillä vatsaongelmia, tai suuret määrät rasvaa, minkä vuoksi kaloripitoisuus saattaa nousta absurdeihin määriin (tämä koskee varsinkin pähkinöitä ja siemeniä ja niistä tehtyjä tahnoja ja levitteitä). Olen tässä pikkuhiljaa alkanut vähentämään eläinperäisten ruoka-aineiden määrää ruokavaliossani. Luulen, että ainakin aluksi tulen myös käyttämään proteiinijauheita osana ruokavaliota kunnes löydän keholleni sopivan proteiinimäärän ja proteiinilähteet.