Uusi nimi ja tofuresepti suomalais-japanilaisilla twisteillä

Blogin nimi muuttui. Aiempi Mielen maisemia ei oikein koskaan tuntunut omalta. Se oli hätäinen kompromissi tilanteessa, missä en keksinyt mitään parempaakaan. Vaikka tarkoitus on pitää edelleen mukana myös pohdiskelevammat kirjoitukset, nykyinen nimi Running on Tofu antaa enemmän vapauksia kirjoitella välillä myös keveämpiä päivityksiä. Ja tofuahan minä rakastan <3. Niin paljon, että syön sitä viikoittain arviolta 750 grammasta kiloon…

img_20151225_112040.jpg

Litteä asia, minkä päällä kissa makaa on tällä kertaa joululahjaksi saatu ruokakirja.

Blogin nimenmuutoksen kunniaksi laitetaan jakoon myös resepti. Siinä on tofua (tietysti!). Aina välillä sitä havahtuu ja huomaa tekevänsä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen ruokaa samoilla resepteillä, mausteilla ja lisukkeilla. Suosimani paistettu tofu savupaprikalla, sipulijauheella, mustapippurilla ja suolalla, balsamicolla ja oliiviöljyllä alkoi jossain vaiheessa kesää tökkimään. Kaipasin raikkaampia makuja. Tartuin jouluna lahjaksi saamaani ruokakirjaan Green Kitschen Stories. Reseptien lisäksi kirja on täynnä niin kauniita kuvia kuin pieniä tarinoita kirjailijapariskunnan elämästäkin. Kirjasta löysin reseptin Sushiräjähdys ja wasabijugurttia. Vaihdoin reseptin riisin keitettyihin ohraryyneihin (tammikuinen Viking Gracen illallinen ihanine makuyhdistelmineen pysyy edelleen mielessä…) ja käytin marinoidun tofun paistinpannun kautta. Tuoreiksi kasviksiksi päätyivät ne vähät, mitä silloin sattui olemaan kaapin pohjalla: kurkkua ja avocadoa. Marinoituun inkivääriin ei löytynyt aineksia, mutta hyvältä tämä maistui ilmankin. Alkuperäisen reseptin voi lukea kirjoittajien blogista: Green sushi salad.

20160717_175956.jpg

Paistettua tofua, kasviksia, ohraa ja wasabijugurttia (kahdelle)

Tofu ja marinadi

  • paketillinen (250 grammaa) maustamatonta tofua kuivattuna ja kuutioituna
  • 0,5 dl seesamiöljyä
  • 0,5 dl soijakastiketta
  • 1,5 rkl valkoviini- tai riisiviinietikkaa
  • 1 valkosipulin kynsi silputtuna (jätin pois, sillä valkosipuli sattui myös olemaan loppu)
  • pala tuoretta inkivääriä raastettuna tai n. 0,5 tl jauhettua inkivääriä
  • n. puolikas tuore chilipalko silputtuna tai kuivattua chilirouhetta maun mukaan

Wasabijugurtti

  • 1,5 dl maustamatonta jugurttia Käytin tähän Rainbown maustamatonta soijajugurttia. Se maistuu sellaisenaan kamalalta, mutta sopii varsinkin dippeihin ja suolaisiin kastikkeisiin.
  • wasabitahnaa Wasabitahnojen tulisuuksissa on eroja, joten lisäile nokare kerrallaan ja maistele välissä. Minä taisin käyttää tähän vajaan puoli ruokalusikallista.

Keitä kokonaiset ohraryynit pakkauksen ohjeen mukaan. Tähän menee reilu puoli tuntia.

Sekoita marinadin ainekset ja anna tofun marinoitua vähintään puoli tuntia. Nostele tofupalat marinadista ja paista paistinpannulla keskilämmöllä, kunnes ne ruskistuvat. Lopusta marinadista saa salaatinkastikkeen.

Sekoita wasabi jugurttiin ja anna tekeytyä jääkaapissa.

Tarjoile tofu ja ohra tuoreiden vihannesten kanssa (mm. kurkku, avocado, parsakaali, herneet ja herkkusienet sopivat hyvin). Kaada päälle wasabijugurttia. Jos kaapista sattuu löytymään tuoretta korianteria ja seesaminsiemeniä, niin silppua/sirottele niitä päälle.

 

 

 

Koti Ruoka ja juoma

Vegaanin ravitsemuksesta: jodi

merileva.jpg

Ostin Vegekaupalta kokeeksi merileväsnacksejä. Ei tule merilevästä edelleenkään suosikkiraaka-ainetta. 😀

Vaikka B12 -vitamiini on ainoa vitamiini, mitä kasvikunnan tuotteista ei saa, joutuu vegaani pähkäilemään muutaman muunkin vitamiinin ja hivenaineen saantia. Näistä yksi on jodi. Jodia saa kalasta, maitotuotteista, merilevästä ja jodioidusta ruokasuolasta. Vegaanille jää lähteiksi merilevä ja jodioitu ruokasuola. Jodi on kilpirauhasen toiminnalle tärkeä hivenaine ja sen puutos voi aiheuttaa mm. kilpirauhasen vajaatoimintaa ja struumaa. Suomessa jodia alettiin lisäämään ruokasuolaan 1950-luvulla ja sillä saatiinkin kitkettyä jodin puutoksesta johtuva struuma suomalaisten joukossa lähes kokonaan. Suositeltu päivittäinen jodimäärä on 150 µg/ päivä ja sen saa mm. hieman reilusta teelusikallisesta jodioitua ruokasuolaa.

dsc03299edit.jpg

Merilevien jodipitoisuus on huikean suuri, mutta siinä piilee muutama vaaratekijä. Ensinnäkin jodin määrä vaihtelee paitsi merilevän lajin, myös kasvupaikan ja käsittelyn mukaan. Toisekseen merilevästä on todella helppo saada liikaa jodia. Yliannostus ei ole terveydelle sen parempi kuin jodivajekaan. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen on tässä pari vuotta vanhassa jutussa käynyt varsin kattavasti läpi jodia ja sen saantia myös vegaaniruokavaliossa: Jodin saannin turvaaminen ja karikot. Kannattaa ehdottomasti lukea! Kuten tuossa mainitaankin, jo Nori- ja Dulse -merilevästä, joiden jodipitoisuudet ovat levistä pienimpiä, saa päivittäisen jodiannoksen 1-2 grammasta merilevää.

dsc03303.jpg

Yritin jonkin aikaa saada tarvittavan jodin ruokasuolasta. Minulla on ollut alhainen verenpaine teini-ikäisestä lähtien, joten suolankäyttöni on aina ollut melko reipasta, reilusti suositusten yli ainaki. 😀 Reilu teelusikallinen ruokasuolaa ei tunnu kovin suurelta määrältä, mutta koska suolaa tulee myös muualta (mm. leivästä, oliiveista jne.), en siltikään meinannut saada tarvittavaa jodimäärää päivässä suolasta. Merilevä ei ole koskaan oikein kuulunut suosikkeihin, eikä varsinkaan jokapäiväiseen tai edes jokaviikkoiseen ruokavalioon. Voisin varmasti totutella merilevääkin syömään, mutta totesin, että tässä tapauksessa lienee kuitenkin järkevintä siirtyä ihan pilleripurkille ja ottaa jodit lisäravinteena. Mieluiten hankkisin tarvittavat vitamiini ja hivenaineet ruokavaliosta, mutta jos se vaatii kovin paljoin säätämistä, niin joskus voi mennä helpoimmankin kautta. 🙂

Hyvinvointi Liikunta Terveys