Pelottava maailma

Viimeiset pari vuotta olen taivutellut miestä hankkimaan kissoille valjaat. Minun on käynyt niitä vähän surku varsinkin aurinkoisina kesäpäivinä, kun ne joutuvat olemaan sisällä. Okei, tässä asunnossa on kyllä neliöitä reilut 60, joten kissat eivät suoranaisesti kärsi tilan puutteesta… Vapaaksi niitä ei päästetä, sillä siellä on kissoille liikaa vaaroja ja toisaalta kissat petoeläiminä olisivat itse vaaraksi varsinkin alueen pikkulinnuille.

Täs mattotelineen päällä on ihan hyvä vaania.

Reilu viikko sitten mies osti ex-tempore kokeeksi yhdet säädettävät valjaat. En ollut kyllä ollenkaan ajatellut, kuinka hankala aikuisia kissoja on tuollaisiin totuttaa. Lapsena olin enemmän tekemisissä koirien kuin kissojen kanssa ja jotenkin naiivisti oletin, että kissojenkin kohdalla homma menee niin, että laitetaan vaan valjaat päälle ja mennään ulos. Heh. 😀 Ensimmäisen parin päivän aikana onnistuin huijaamaan valjaat (löysälle) molempien kissojen päälle, ennen kuin ne tajusivat mitä tapahtui. Sen jälkeen tilanne oli muutaman päivän ajan sellainen, että isompi kissoista (Sasu) livahti karkuun joka kerta kun valjaat tulivat lähellekään, ja pienempi kissa (Mirkku) hyökkäsi avoimen aggressiivisesti kynsin ja hampain valjaiden kimppuun ja yritti järsiä niitä riekaleiksi.

Vähän pelottaa. Mutta uteliaisuus voittaa.

Kärsivällisyys kuitenkin palkittiin, sillä parisen päivää sitten päästiin Mirkun kanssa uloskin. Pieni muru oli kovin hämmentynyt ja peloissaan. Liikkui kuitenkin nuuskimassa uteliaana paikkoja, eikä jähmettynyt vain paikoilleen. Kissat eivät erityisesti tykkää olla maassa eivätkä varsinkaan avoimilla paikoilla, sillä silloin ne ovat vaarassa. Välillä nostimme Mirkun puisen mattotelineen päälle, jossa se rauhoittuikin. Toivon mukaan (ja uskon niin) seuraavilla kerroilla kissa on vähemmän hermostunut ja oppii tykkäämäänkin valjaskävelyistä.

Sasun kanssa jatketaan vielä harjoituksia. Kyllä mä senkin vielä aion saada ulos asti! :)