Rahka-addikti tässä hei.
Jokapäiväinen rahkani. Kera toisen addiktioni kahvin.
Lyhyt katsaus menneeseen. Kun eläinrakkaana teini-ikäisenä aloin pohtimaan eläinten oloja, jätin lautaseltani pois lihan, kanan ja kalan. Muutama vuosi myöhemmin kala palasi satunnaisesti takaisin lautaselleni. Maidontuotannon ongelmista ja sen kytköksistä lihantuotantoon luin jo teininä, mutta vedin oman rajani siihen, että jätin pois vain punaisen lihan ja kanan. 90-luvun Pohjanmaalla ei ollut helppoa olla edes ”tavallinen” kasvissyöjä saati sitten vegaani. Tällä samalla ruokavaliolla olenkin pysytellyt sitten jo reippaat parikymmentä vuotta.
Muutamien viime vuosien aikana siirtyminen vegaaniruokavalioon on käynyt mielessä aika monestikin. Kerran sitä kokeilinkin, mutta lopetin parin viikon jälkeen. Pystyn luopumaan kalasta ja kananmunista melko kivuttomasti. Niitä syön lähinnä silloin, kun olen liian laiska laittamaan muutakaan safkaa tai jos olen ulkona syömässä. Kahvimaidonkin suhteen on nykyisin valinnanvaraa ja vaikka tykkäänkin juustoista, ei niistäkään luopuminen ole mikään ylitsepääsemätön ongelma.
Suurin kynnys tulee siinä kohdin, kun pitäisi luopua maitorahkasta. Sain syksyllä 2011 diagnoosin kroonisesta tulehduksellisesta suolistosairaudesta. Sitä edelsi noin 8 vuoden vatsaongelmat, jotka lääkäri vielä vuonna 2004 kuittasi ärtyvän suoliston oireyhtymäksi eli toiminnalliseksi vaivaksi, johon ei ollut lääkitystä. Opettelin sitten vain tulemaan oikkuilevani vatsani kanssa toimeen. Karsin ruokavaliostani valkoisen sokerin ja suurimman osan viljoista, joista sain eniten vatsaoireita. Maitotuotteet sen sijaan olivat yksi hyvin harvoista ruoka-aineista, joita pystyin syömään vapaasti ja varsinkin happamat maitotuotteet paransivat oloa merkittävästi. Niinpä minusta tuli rahkansyöjä. Ja voi pojat, kuinka paljon sitä rahkaa onkaan kymmenen vuoden sisällä kulunut…
Viimeiset viisi vuotta olen syönyt rahkaa arkisin kaksi purkkia päivässä ja vapaapäivinä yhden purkin. Sitä ennen kulutus oli vähäisempää, mutta kyllä sitä rahkaa silti vähintään se purkillinen päivässä kului. Se tekee 2-3 kiloa rahkaa joka viikko. Rahkasta tuli välipala, jolla korvasin radikaalisti vähentyneen leivänsyönnin ja joka piti nälän hyvin loitolla ja voinnin hyvänä. Varovaisenkin arvion mukaan olen pistellyt kymmenessä vuodessa alas yli 1300 kiloa rahkaa. Ei tarvita kummoisiakaan päättelykykyjä ymmärtää, että tuosta rahkavuoresta syntyy aika hemmetin iso hiilijalanjälki…
Vegaanihaaste vuoden 2011 tammikuussa loppui kahdessa viikossa vatsakipujen vuoksi. Nyt on kuitenkin lääkitys ollut kohdallaan jo yli kolme ja puoli vuotta ja olo on jatkuvasti parempi, joten ehkä tällä kertaa jopa voisin onnistuakin?