Tapaus vihis

Jossain sosiaalisen median syövereissä törmäsin viikko sitten Collective Evolution -nimiseen sivustoon ja artikkeliin The World’s First Plant Based Egg Is Putting The Egg Industry In A Panic. En tiedä kuinka luotettavasta mediasta on kyse, mutta artikkeli herätti kyllä mielenkiintoisia kysymyksiä. Huomioni kiinnittyi erityisesti tähän lauseeseen: ”But, here’s a question: if you could find an alternative that tasted, looked, felt, smelled and cooked just like real meat or other animal products and was a bit cheaper and healthier for you, would you choose that instead?”. Toisin sanoen, jos ei-eläinperäinen raaka-aine olisi muuten täsmälleen samanlainen kuin eläinperäinen, mutta lisäksi halvempi ja terveellisempi, kumman valitisit?

Miten tästä päästään sitten vihikseen? Niille, jotka eivät ole vielä näistä kuulleet, niin kyse on Hoviruoka -yrityksen markkinoille tuomasta Kasvispiirakasta, joka on vegaaninen versio lihapiirakasta eli kansanomaisesti lihiksestä. Vihiksestä on tullut nopeasti varsinainen hittituote ja kauppojen hyllyt ovat yleensä ammottaneet tyhjyyttään iltaisin, kun innostuneet vegaanit ovat hamstranneet jääkaappinsa täyteen. Viimeaikainen Instagram -selailu paljasti, että vihikset eivät näytä olevan pelkästään vegaanien ja kasvissyöjien suosiossa, vaan niitä ovat alkaaneet ostaa myös ihmiset, jotka syövät lihaa. Miksi lihaasyövä ihminen valitsisi vegaanisen version lihaversion sijaan?

Sekaanimieheni totesi, että vihikset ovat samantyyppisiä kuin vanhan koulukunnan lihikset: pieniä ja pyöreitä ja reilulla täytteellä. Jossain vaiheessa lihapiirakat muuttuivat kuulemma sellaisiksi, että koko oli iso, suurin osa piirakasta oli taikinaa ja täytettä oli vain pieni nokare. Lyhyesti siis: ilmeisesti vihikset ovat parempia kuin lihikset myös maultaan ja koostumukseltaan. Hintakaan ei päätä huimaa, kun yhden piirakan hinta on 99 senttiä. Terveellisiähän nuo vegeversiotakaan eivät ole eivätkä todellakaan missään määrin kevyitä: yhdessä piirakassa on n. 350 kilocaloria ja tämä ennen täytteitä.

Kuljin pitkään kaupassa vihishyllyn ohi myös silloin harvoin, kun hyllypaikka ei ollut tyhjä. Näiden 24 vuoden aikana, jolloin en ole syönyt punaista lihaa enkä kanaa, ei ole kertaakaan käynyt mielessä, että kylläpä nyt tekisi mieli lihistä. Suoraan sanottuna en edes muista, miltä ne maistuivat tai että mahdoinko lapsena sellaista koskaan edes syödä… Ja kun olen vielä tällainen melkolailla terveysorientoitunut ihminen, kuvittelin että en minä noista varmasti edes tykkää. Tuommoista prosessoitua, epäterveellistä ja hirveän rasvaista valmisruokaa… Ostin sitten kuitenkin kokeeksi yhden ja hemmetti nehän ovat hyviä. 😀 Eihän näistä tietysti ole tulossa jokapäiväistä tai edes jokaviikkoista murkinaa, mutta silloin tällöin väsyneen viikon päätteeksi sitä vain kaipaa jotain raskasta, rasvaista ja epäterveellistä. Salaattiainekset jääkaapissa eivät silloin vain oikein riitä.