Vegaanina Berliinissä
Berliiniä kutsutaan Euroopan vegaanipääkaupungiksi, mutta puutteellisen saksankielentaidon kanssa sopivan murkinan löytäminen saattaa silti olla hankalaa. En ottanut mukaani saksankielen sanakirjaa, koska ”kännykässähän on Google translate”. En sitten tullut ajatelleeksi, että sitä voi käyttää ainoastaan silloin, kun käytössä on wifi eli Berliinin asunnolla ja satunnaisissa kahviloissa ja ravintoloissa. Saksankielen oppitunneista on tosiaan aikaa melkein 20 vuotta enkä silloinkaan ollut siinä erityisen hyvä, joten joitakin käännösmokia pääsi käymään. Tässä siis vielä muutamia ajatuksia, joita Berliinin reissu herätti. Tuo oli tosiaan ensimmäinen reissuni sinne ja vain muutaman päivän mittainen, joten olen taatusti missannut monia juttuja, jotka säännöllisemmin Berliinissä reissaaville vegaaneille ovat itsestäänselvyyksiä.
Jonkun aamun aamupalaa. Vasemman yläkulman kirsikkasoijajugurtti oli aivan mielettömän hyvää!
Tulimme asunnolle Kreuzbergiin alkuillasta, ja koska asunnossa oli keittiö, kävimme ensimmäisenä hakemassa kaupasta aamupalatarvikkeet. Juu, tiedän että Berliinin aamiais- ja brunssitarjonta on mahtava, mutta mielummin juon ekan kahvimukilliseni heti herättyä. Lähimmät marketit olivat Lidlejä, joten suunta sinne. Lidl ei ole varsinainen kasvissyöjän paratiisi Suomessa eikä myöskään Saksassa. Hiukan yllätyin kuitenkin, ettei Saksassa ollut myynnissä edes sitä perussoijamaitopurkkia, mitä Suomen Lidleistä on saatavissa. Join siis ensimmäisenä aamuna teetä, sillä kahvi ilman maitoa ei oikein nappaa varsinkaan, kun jouduimme juomaan pikakahvia (asunnon kahvinkeitin oli joku onneton yhden mukin keitin, jonka pienestä kahvimäärästä tulee vaan vihaiseksi). Bongasin kuitenkin pari muuta kiinnostavaa tuotetta, joissa luki isoin kirjaimin Vegetarische: kasvislevitteitä ja -leikkeleitä. Olin tulkkaavinani, ettei kummassakaan olisi eläinperäisiä ainesosia, mutta tarkempi käännös asunnolla paljasti, että leikkeleissä oli kananmunanvalkuaista. Pöh. Söin ne kuitenkin; turha heittää ruokaa menemäänkään.
Hummusta ja todella hyvää grillattua munakoisoa ja paprikaa.
Ensimmäisen illan safkat tuli syötyä lähellä olevassa kebap -paikassa. Sekaanimies pääsi samantien maistamaan paikallista Döner Kebapia ja minullekin löytyi sopivaa safkaa suoraan listalta: vihersalaatin painikkeena meni hummusta ja ihan älyttömän hyviä grillattuja munakoiso-paprikasuikaleita.
Vegaanipizzaa suoraan listalta. Tämä oli parin kilsan päässä Gesundbrunnenin asemalta, mutta en muista enää osoitetta enkä paikan nimeä. Pizza oli ihan ok, mutta jäi kauaksi Turun Pizzariumin ihanuuksista.
Happy Cown sovelluksesta oli reissun aikana paljon hyötyä ja sen avulla tulikin testattua sekä parit kivat ravintolat että parit ekohenkiset ruoka/kosmetiikkakaupat. LPG:n luomumarket oli näistä suurempia ja sen valikoima kattava. Suomen hintoihin verrattuna varsinkin kaikki Wheatyn tuotteet (eli lihaimitaatiot: makkaroita ja leikkeleitä) olivat halpoja samoin kuin Taifunin tofut, jotka maksavat Suomessa ihan älyttömästi. Tavallista maustamatonta tofua en sen sijaan bongannut sieltä lainkaan, mutta toisaalta en sellaista ollut hakemassakaan, joten en ehkä katsellut tarpeeksi tarkkaan. Osa kaupan tuotteista oli hyvinkin edullisia, mutta osa taas suurinpiirtein samoissa hinnoissa kuin erikoistuotteet Suomessakin (eli kalliita).
Oikein hyvä tofuannos YamYamissa Alte Schönhauser Straßessella (lähellä Alexanderplatzia)
Tykkäsin Berliinissä erityisesti selkeydestä niin ravintoloiden menuissa kuin kaupoissakin: aika usein vegaaniset ruoat ja kosmetiikka oli selkeästi merkitty vegaanisiksi. Tällainen käytäntö saisi rantautua Suomeenkin, niin ei tarvitsisi koko ajan tihrustella raaka-aineluetteloita. Sitä jäin sen sijaan ihmettelemään, että ainakin noilla alueilla missä kävimme, ruokakaupat olivat joko pieniä perusruokakauppoja tai ekokauppoja ja niiden valikoimat olivat hyvin erilaisia. Suomesta saa vähintään paria vegaanista maito- ja jugurttilaatua jokaisesta pikku-Siwastakin ja keskisuurissa kaupoissa on nykyisin hyllytolkulla vegaanien peruselintarvikkeita. Tuolla piti tehdä erikseen kauppareissu johonkin ekomarkettiin pelkästään vegaanista kaffemaitoa ja jugurttia saadakseen.
Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä: maailman paras kakku. Kahvila Rootz, Skalitzer Straße 75. Miehen mukaan paikan vegaaniburger oli lähinnä ok -tasoa, mutta kakut olivat ihan omaa luokkaansa. Tänne kannattaa mennä, vaikkei olisi vegaanikaan. Aivan törkeän mahtavan hyvänmakuinen suklaakakku maapähkinävoikuorrutteella!
Summattuna vielä lyhyesti: vegaanista ruokaa ja juomaa oli suht helppo saada niin kaupoista kuin ravintoloista ja kahviloistakin. Ainoastaan yhdessä kahvilassa vastattiin, ettei cappuccinoa voida tehdä soijamaitoon. Ruokapaikoissa oli usein valmiina listalla vegaanisia annoksia, mutta toisaalta suosimme aika paljon Happy Cown ehdottamia paikkoja. Seuraavalle kerralle jää sitten niitten brunssien testaukset, jotka tällä kertaa jäivät kokeilematta.