Rakkaudesta ja rappiosta
Hei runon ystävä,
Tänään ajattelin, että jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan yhtä paljon, esimerkiksi määrän X, niin onko yhteenlasketun rakkauden määrä X + X vai X^2?
Vai X + X = 2 x X = ääretön määrä rakkautta? Ihmettelenpä vain, miksi ei pitkän matematiikan kursseilla käyty läpi tällaisia parustavanlaatuisia kysymyksiä. Potenssiin vai yhteen? Ja jos kaksi ihmistä lakkaa rakastamasta toisiaan, väheneekö rakkaus nollaan vai jaetaanko se kahdella? Mitä vähennetään, jos toinen rakastaa mutta toinen ei? Millainen kerroin tulee lapsista tai avioliitosta? Rakkauden jakokulmaan on vaikea ahtaa elokuvissa annettua ensisuudelmaa, vieriviä kyyneleitä tai jaettuja huonekaluja.
Ajattelin asiaa lukiessani Charles Bukowskin (1920-1994) runoja. Bukowski tunnettiin retkuna naistenmiehenä, joka joi paljon kaljaa ja harrasti vielä enemmän seksiä. Mainettaan hän piti kiitettävästi yllä runoillaan ja romaaneillaan. Bukowskin kirjoitukset yltävät mielestäni inhorealismin tasolle, sillä niin yksityiskohtiasen rujosti hän kuvailee esimerkiksi naisia. Toisaalta pidän Bukowskin riettaasta tyylistä ravistella tasapaksuja yhteiskunnallisia kaavoja. Vai mitä sanot esimerkiksi tästä pätkästä?
http://www.youtube.com/watch?v=b5lMLj76Zi4
Lukemani runoteos Jatkuvaa sotaa. Runoja 1977-1984 kärsi hiukan suomennoksesta, mutta en valitettavasti löytänyt kirjastosta alkuperäistä teosta. Kävi suomennoksestakin silti ilmi, että Bukowski + naiset = jatkuvaa sotaa, rakkautta ja anarkiaa.
Ehkä Bukowski on oikeassa. Ovatko haaveet ikuisesta onnesta vain muiden haaveita, jotka peilatuvat ihmisestä toiseen? Ehkä olisi parempi valita rappiollinen renttu.
kun naiset lakkaavat kantamasta
peilejä mukanaan
niin ehkä sitten
he voivat alkaa puhua minulle
vapautumisesta.