Tähän päivään on kuulunut kolme asiaa: haikean harmaa taivas, Samuli Putro ja Tiina Lehikoisen Isoympyräkatu. Kaikkia kolme yhdistää sama asia: melankolia. Melankolia on kuin harteille laskettu huopa. Sen sisään kääriytyneenä on lupa vain olla. Kerrankin saa hengittää syvään ja tuijottaa seinää. Tapetissa ei tapahdu mitään. Kello rak-sut-taa.  Olen kuunnellut monta kertaa  Samuli Putron Mitäpä jos -biisin ja miettinyt sen […]

Nyt on pakko poiketa runoteemasta ja kääntää katse hetkeksi teksteistä televisioon. Ylen dokumenttiprojekti Luokkakokous vie mukanaan peruskoulun pulpettiin. Kati Juuruksen dokumentissa pohditaan, mihin elämä on vienyt ysiluokan jälkeen ja ovatko ihmiset muuttuneet matkan varrella. Kuka oli silloin kiusattu ja kuka luokan kovis?  Vaikka dokumenttiprojektin haastateltavat ovat keski-ikäisiä, on heillä samanlaisia muistoja yläasteelta kuin itsellänikin. Murrosikä on sumuista […]

Silmiin sattuu. Liikaa keltaista. Liikaa ihmisiä. Epämääräinen donitsin tuoksu on ainoa lohtu. Galna Dagar, Hullut Päivät – voi hirvitys. Isoissa kaupugeissa tohistaan taas.  En ole koskaan ymmäränyt Hullujen Päivien tarkoitusta. Kallista tavaraa myydään hiukan halvemmalla, kuin mitä se normaalisti on, mutta yhtä kaikki – kalliilla. Ostettava on, on, on! Saippuaa, ruokaa, vaatteita, saippuaa, hammasharjoja, monitoreja, puhelimia, […]

Hei runon ystävä, Tänään ajattelin, että jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan yhtä paljon, esimerkiksi määrän X, niin onko yhteenlasketun rakkauden määrä X + X vai X^2? Vai X + X = 2 x X = ääretön määrä rakkautta? Ihmettelenpä vain, miksi ei pitkän matematiikan kursseilla käyty läpi tällaisia parustavanlaatuisia kysymyksiä. Potenssiin vai yhteen?  Ja jos […]

Huihei! Takatalvi yllätti kaduilla kulkijat, mutta edes hyytävä tuisku ei saanut minun mieltäni matalaksi. Tulin tänään nimittäin kirjastosta kotiin kantaen mukanani sylillisen runoutta. Sitä ennen tosin piti maksaa unohtuneet sakot… Kirjojen lainaaminen on niin paljon helpompaa kuin palautuksien muistaminen. Olin päättänyt lainata mahdollisimman erilaisia teoksia. Kirjaston runohyllyllä tuli sellainen olo, että haluan sivistää itseäni. Persialaista runoutta kenties, […]

Tänään ajattelin, että jos ihmisellä on liian monta rautaa tulessa, voiko jonkun raudoista vain unohtaa? Jättää tuleen palaamaan ja antaa olla. Ei siitä tullut hevosenkenkää, ei keihäänkärkeä, ei edes sormuksen vertaa. Olkoon siellä, unohtukoon tuhkaan. Kaikesta ei tarvitse tehdä korua. Tänään ajattelin myös sitä, kuinka monta asiaa ihminen voi unohtaa yhden päivän aikana. Sattui nimittäin […]

Hei runon ystävä, Tänään paistoi maaliskuun väkevä aurinko ja minä luin Virpi Alasen runoja. Ystävätär K on Poesian viime vuonna julkaisema kokoelma sekä runoja että aforistiikkaa.   Teos on Alasen esikoinen, joten minulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia sen suhteen. Kävi niin, että Ystävätär K tuli huoneeseen, otti minut sylinsä puristukseen ja piti mukanaan viimeiseen sivuun saakka. Ystävär […]

  Hei, Olen Minna ja pidän runoista. Perustin tämän blogin, koska runoista kirjoitetaan liian vähän.  Olen aina pitänyt viehättävän yksinkertaisista tarinoista, ja mielestäni hyvän runon pitää saada lukija pysähtymään hetkeksi. Niin kävi minulle muutamia kuukausia sitten naapurikorttelin antikvariaatin kellarissa. Löysin silloin Joni Pyysalon runokokoelman Parittelun jälkeinen selkeys (2003). Jäin selailemaan kirjaa. Runot tekivät minuun vaikutuksen, […]