Muistatko millaista oli olla teini?

Nyt on pakko poiketa runoteemasta ja kääntää katse hetkeksi teksteistä televisioon. Ylen dokumenttiprojekti Luokkakokous vie mukanaan peruskoulun pulpettiin. Kati Juuruksen dokumentissa pohditaan, mihin elämä on vienyt ysiluokan jälkeen ja ovatko ihmiset muuttuneet matkan varrella. Kuka oli silloin kiusattu ja kuka luokan kovis? 

Vaikka dokumenttiprojektin haastateltavat ovat keski-ikäisiä, on heillä samanlaisia muistoja yläasteelta kuin itsellänikin. Murrosikä on sumuista aikaa: kaatuilua ja kurottelua sinne tänne. Pojat ahdistelivat tyttöjä. Joku oli pinko, toinen lauta. Yksi tyttö on luokan kaunein. 

Yksi kysymys on mielessäni koko dokumentin katsomisen ajan: mitä sanoisin teini-ikäiselle itselleni, jos voisin jotain sanoa?

Kaivelin vanhoja tekstejäni ja löysin pätkän, jonka olin kirjoittanut 14-vuotiaana.

Oon ihan TAVALLINEN.
Mut en halua olla tavallinen!
Mä haluan olla jotain muuta.
Epätäydellinen.
Täydellinen.
Kiltti.
Paha.
Lapsi.
Aikuinen.
Ja se, joka saa käpertyä syliin.
Tulispa joku, joka halais, silittäis päätä ja antais turvan.

Nyt elämä maistuu mielestäni niin hyvältä, punakanelilta ja valkokuulalta. Ehkä se oli silloin happamampaa, ehkä muistan väärin. Tänään tuntuu joka tapauksessa hyvältä muistella.