Ostaminen ja Onerva
Silmiin sattuu. Liikaa keltaista. Liikaa ihmisiä. Epämääräinen donitsin tuoksu on ainoa lohtu. Galna Dagar, Hullut Päivät – voi hirvitys. Isoissa kaupugeissa tohistaan taas.
En ole koskaan ymmäränyt Hullujen Päivien tarkoitusta. Kallista tavaraa myydään hiukan halvemmalla, kuin mitä se normaalisti on, mutta yhtä kaikki – kalliilla. Ostettava on, on, on! Saippuaa, ruokaa, vaatteita, saippuaa, hammasharjoja, monitoreja, puhelimia, lennot etelään. Liiallisessa tavaramäärässä on jotain, mikä saa minut voimaan pahoin.
Tämänpäiväiseen inhotuskohtaukseen hain hapua L. Onervan runoudesta.
Kokoelmateos Etsin suurta tulta (Otava) sisältää Onervan runoja vuosilta 1905-1952. Runot ovat mielestäni tavaramassojen vastakohta. Ne ovat säilyneet vuosikymmenten ajan, toisin kuin krääsä, joka sullotaan muovipusseihin, kulutetaan ja heitetään pois.
Ajatuksia ei voi heittää pois. Ehkä aika on ajanut hiukan L. Onervan tyylistä ohi, mutta siitä huolimatta hänen kirjoituksensa vetoavat myös nykypäivän lukijaan. Kuten esimerkiksi tämä Uskontunnustus:
Minä uskon
vapauden, veljeyden ja tasa-arvoisuuden
kolmiyhteiseen jumaluuteen,
kaikkien kansojen valveutumiseen
ja maailman yhdysvaltoihin,
suoraan sanaan,
riimittömään runouteen,
arkipäiväisen työn korkeaan pyhitykseen
ja työntekijäin pyhään yhteiseen seurakuntaan;
ihmissuvun
helvetilliseen pahuuteen
ja taivaalliseen hyvyyteen
ja sen iankakkiseen ylösnousemukseen.
Minä uskon ihmisen poikaan ja tyttäreen
uuteen polveen,
uuteen aikaan,
siihen, mitä vielä ei ole,
ja siihen, mitä ei kenties koskaan tule:
yksilöiden itsevapautukseen
vapahdustyöhön…
L. Onerva oli oman aikansa rohkea edelläkävijä ja yksilön vapauksien puolestapuhuja. Uskontunnustus on vuodelta 1933. Pidän runon uskonnollisesta symboliikasta ja kohtalonomaisesta tyylistä. Vielä 80 vuotta myöhemmin L. Onervan ajatus vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta on edelleen ajankohtainen. Niin myös ”ihmiskunnan helvetillinen pahuus” kuin ”taivaallinen hyvyyskin”. Maailma on muuttunut, mutta ihmiset ovat loppujen lopuksin ihmeellisen samanlaisia.
Kiitos, L. Onerva. Minä uskon myös.
