Runoksi

todeksi

valheeksi

hyväksi

pahaksi

ikuiseksi

elämän kuvitukseksi.

21-vuotias, en tiedä mitään.

Mitä joskus tiesin, en vain muista enää.

Myllynkivi,

minä sen keskellä.

Ohuet säröt aina matkallaan kuolevat,

eivät riitä asti maailmaan.

Ja häipyvät.

Osaisinko kuvailla tunteen,

kuinka jalat ovat raskaat ja kaikki ympärillä on harhaa.

Täytyy ravistella,

etten muutu puuksi tai patsaaksi.

En osaa.

Enkelit ja peikot sen tietävät,

ja vannottua valaa mun sisälle sulattavat.

Mutta nekin salaa huutavat…

Pelottaa, pelottaa!

Nyt kehiin uutta settii, uutta elämää!

Mitä vielä on elettävää!

Tää runo on mun jumalan tanssi,

mulla on sen kerhossa omalaatuinen vakanssi.

Mä olen Jumalan Intiiani Apassi,

salainen kätyri, vatupassi.

Terve taas enkelit ja peikot!

Kaverit, te velikultaiset veikot!

Mun asemat ei oo enää niin heikot…

thanks kotiteollisuus & satu peikoista