Arka sielu

Syklaami pieni, aniliinia lehtösissään.

Jo tullessaan tiesi, ei paluuta koskaan nää.

Ikävöidä turhaan, se katalin kohtalo on ja jos illan tullen

nojautuu toiseen, kaatuu kurakkoon.

 

Pienoinen sielu tumman tyttösen. Aamun sarastaessa kadoten, silmiä

särkevään todellisuuteen heräten.

 

Katsohan ken’ luokses sen onnen ikuisen , taivahallisen tois’ ja

aniliininsävyisen maailman lois, jossa myös arka syklaami

elää vois.