Tag: ahdinko

Lasittunut katse     Hän on se nainen, joka tyhjyyteen tuijottaa. Katse kuin lasia, kirkasta ja särkyvää vaan.   Ei muualta katseensa rauhaa saa. Kuin pehmeinä sointuina täytyy hänen sielunsa lasipalloon tuijottaa ja jotenkin yrittää nousta, kohotta päälle maan.   Mutt’ ei, alhaalla on hänen menetysten surujen maa.

Enkeli Silvia   Uniini saan pienet palavat enkelit. Siivet niillä on liekeissä. Sädekehät kadoksissa, paeten ne liitävät laavaa kohden.   Etsivät kotiin, mutta palavat tuhkaksi, poroksi, jäljettömiin.   Luulin kerran, että minulla on enkeli. Enkeli valkoinen, hentoinen kuin säde, kuin herkkä lumihiutale, joka leijailee olkapäälleni.   Enkeli olikin niin hento, ettei kyennyt minua suojelemaan, ei […]