arkea ja unelmaa

Yksinäisiä huokauksia kerrostalon porraskäytävissä.

Pieniä parkaisuja pihaverantojen lasten rattaissa.

Muutamia mustia ja valkoisia muistoja vanhustentalon päiväsalissa.

Aamuisia sananvaihtoja, tyhjänpäiväisiä jutustelua lenkkipoluilla.

Odotamme suurenmoista, mutta mikään ei todella innosta.

Arjen kantamoisia, hyviä, huonoja, pieniä, joskus suurempia.

Etsimmetkä unelmaa, jota ei todellisuudessa ole olemassakaan?