Sielun tihkuvaa tuskaa

Sydämeni on ruusunkvartsia,

vaaleanpunaista, lapsellista

heikonlaista.

Sen lohkeamista

tihkuu sieluni tomua.

Tuskaa.

Kirkuvan sielun tuskaa.

 

Sydämeni on kiveä,

mutta ei niin lujaa,

vaan muurattua

sydämeni ympärille.

Vankiselliä ympäröivät 

umpinaiset ovet,

joissa ei edes avaimenreikiä

näy.

 

Sydämeni on kummitusluola.

Roikkuvia lepakoita

siellä ja täällä.

Velttoja hahmoja

värikkäiden maskien takana,

onttoja luurankoja

riippuu kattopalkeista.

 

Tässä minä riudun.