Kun olen yksin

Kun olen yksin

Kun olen yksin
vanha puutalo on
kolkko. Sydämeni
kauttaaltaan ontto.

Yksinäiset siniset
silmät tuijottavat tyhjyyteen,
kurjuuteen, yhden elämän
mitättömyyteen.

Kun olen yksin, on
mieleni turtunut, hauras ja
herkkä.

Iltaisin katson
kaukaisuuteen. Voisiko
joku koputtaa minun oveani?
Ja parantaa sieluni syvää lovea.

Kun olen yksin,
kaipaan ain’ rinnallein
toista samanlaista,
yksinäistä ajattelijaa,
yksinäistä harhailijaa.