KAIPAUS

Kaipaus

 

Katsot peiliin,

niihin sydämesi

syviin reikiin,

jotka jälkeen jäivät

hänestä.

Muistat valoisat päivät,

onnen ihanat häivät, kun

yhdessä oli hyvä olla.

 

Ikävä. Tehty on se surusta,

kipeistä muistosta, vallattomista unista.

Teidän elämästä, jota ei enää ole.

 

Kaipaus sattuu ja kirveltää.

Se tekee sinut voimattomaksi,

toivottomaksi, violetiksi

mustelmaksi rintaan. Itku

nousee pintaan, kun

ajattelet häntä.

 

Kaipaat niin, tahdot vielä pitää kii,

mutt’ aika on irrottaa, päästää

hänet kalvamasta sieluasi.

 

Kaiken keskellä kaipaus

on myös kultainen.

Muistat ensikerran sen, kun

tapasitte ja pian jo suutelitte.

Kaipaus, muisto hänestä, joka

oli sinulle koko elämä.