SINÄ JA MINÄ AINA

Liekki väliltämme

on hiipunut ja

sinä olet

kovin uupunut.

Aamua kun istumme

keittiössä

odotamme kahvia, vaikka

janoamme rakkautta.

Katsot ohitseni.

Sisimpäni itkee.

 

Emme puhu mitään.

Välttelemme toistemme

väsyneitä katseita.

Mietin, miten rakkauden

roihun voisi vielä

sytyttää vai onko

se jo mennyt

vallan menojaan?

Voiko toista oppia

rakastamaan uudelleen?

 

Ehkäpä olemme

vain harjanteella, jonne

kipuaminen on vienyt

voimamme. Kunhan

pääsemme taas tasaiselle

maalle, huomaamme, miten

todella rakastamme, haluamme,

himoitsemme.

Ja olemme toistemme omat

jälleen.

Tosi rakkaus kestää,

vaikka joskus kolhiintuukin.

Meillä on mennyt

vuosia ennen kuin olemme

ymmärtäneet suhteemme

kallisarvoisuuden. Sen yhteyden, joka

alussa toi meidät

yhteen.

 

Istumme iltaa olohuoneessa.

Katsomme toisiamme

viinilasien lomasta.

Hymyilet minulle,

hymyilen takaisin,

Tästä on hyvä

jatkaa….

 rakkaimpani.

AINA.