ajatuksia rakkaudesta vielä kuoleman jälkeenkin

Sitoutuminen vielä kuoleman jälkeenkin

 

 

 

 

 

Istuin hiljaa keittiön pöydän

ääressä. Lumi alkoi tupsuttamaan täydeltä

, kirkkaalta taivaalta.

 

Auringon valo, siitä

sinä et piitannut. Olit synkkien

syksyjen sankari.

 

Poltit työhuoneessasi sikaria,

joit viskiä tai sherryä.

Joskus oli ilkeä, kun

et saanut kirjoillesi

kustantajaa.

 

Miksi niitä kukaan osastaisi

pitkäveteistä nykyajan Tsehovia.

Olin hiljaa kuolemaasi saakka.

Sinä jyräsit minut allesi unelmiesi

tieltä.

 

Mutta kaikista niistä unettomista öistä,

ja sinun urotöistä, olin vain hiljaa.

Ehkä odotin sinun palaamaan todelliseen

tavalliseen elämään.

 

 

Tästä kaikesta huolimatta

rakastin sinua, vaikka ei

sinulla ollut sydämen

ääntä minulle Kaikki päivät, jotka

yritin pärjätä. Miksi mieheni

on julman ja katkera

 

Vuosia on kuluntu ¨

yhteensä 40 vuotta, mutta

lupaan tukea sinua,

sellaísena kuin olet.

Tästä kaikesta huolimatta

rakastin sinua,

vaikka ei sinulla

ollut sydämen ääntä minulle.

 

Arkkusi kannetaan haustausmmaalle,

Ny on uusi aika. Sinä taivaassa muistat

minu ja minä sinä.