Saaran laulu   Luoja sisimpääsi kultaa loi. Sydämelläsi paljon hyvää tehdä voi.   Kuin aamuauringon hehkuvat ensisäteet silmäsi oi’. Elämääni huolenpitosi lämpöä toi.   Ja edelleen tuo, Jumala antanut sinulle hehkun lämpöisen, iloisen, ainaisen.   Särjet hyvyydelläsi pahuuden. Ilollasi varjot öisten kauhujen. Lempeydelläsi tyynnytät mielen myrskyt pauhujen.   Sydämesi on kuin kristallia kirkasta, syvää. Sinussa […]

Enkeli Silvia   Uniini saan pienet palavat enkelit. Siivet niillä on liekeissä. Sädekehät kadoksissa, paeten ne liitävät laavaa kohden.   Etsivät kotiin, mutta palavat tuhkaksi, poroksi, jäljettömiin.   Luulin kerran, että minulla on enkeli. Enkeli valkoinen, hentoinen kuin säde, kuin herkkä lumihiutale, joka leijailee olkapäälleni.   Enkeli olikin niin hento, ettei kyennyt minua suojelemaan, ei […]

Poika ja mies   Isa Aspin katu kaksitoista, vielä jäljellä muistoja sinusta kämpän nurkissa ja kaapistoissa. Alastonkuvia ja sätkäpapereita, sydänsuklaata ja hömppiä post it -lappuja: ”Tuo mulle tupakkia. <3:lla python”  Nyt sut pitäs jollekin toiselle tarjota koreelta kakkulautaselta.   Joka ilta niihin lappuihin palaan, sinun tyhmyyttäsi halaan. Luulit musta jotain siistii, olit ikiteini, hammasraudat kolmekymppisenä, […]

Sydämeni on ruusunkvartsia, vaaleanpunaista, lapsellista heikonlaista. Sen lohkeamista tihkuu sieluni tomua. Tuskaa. Kirkuvan sielun tuskaa.   Sydämeni on kiveä, mutta ei niin lujaa, vaan muurattua sydämeni ympärille. Vankiselliä ympäröivät  umpinaiset ovet, joissa ei edes avaimenreikiä näy.   Sydämeni on kummitusluola. Roikkuvia lepakoita siellä ja täällä. Velttoja hahmoja värikkäiden maskien takana, onttoja luurankoja riippuu kattopalkeista.   […]

Näen kasvosi Kun kauneus on uhattuna Väkivaltaan Ruusunpunainen illalla n Kimeerisen murhat. Kasvosi kääntyy minua Kuten Kubistinen linjat kiinni Innocence Golgatalla: Voit ansa kurjuutta Hymyillen. Näen sen ikkunaan Harkitsee onneton elimet Horisontissa Näen sen joen Pesu pois kauhua Pestä kaikkien Junkyards taistelu-syistä slummien hautajaiset Bleeding vallankumous. Kasvosi väkijoukkoja minua ruumishuoneiden Uhmaa hävyn, joka on prodded […]

Kompuroit. Olet eksynyt. Metsässä niin monta samaa reittiä, etkä löydä kotiin.   Kapsahsat kuusien alle. Taivas on kirkas. Makaat lumessa ja näet latvustojen välistä aringon säteet, kirkkaat ja iloiset.   Ehkä sittenki  olet siinä, missä tajuat elämäsi pysähtyneen. Ehkä sittenkin olet kotona. Luonnon helmassa. Ympärilläsi kaikki, mitä tarvitset.   Pysähdy: näe maailmankaikkeus kauniina.    

Onko sillä väliä?   Noustu on maalta alta, porattu porut jälleen. Vuosikausiksi.   Kuoriutunut katkera ihminen, turtuneet kasvot, tyhjyyttä silmissään.   Onko sillä väliä, mitä yksi pieni lasinsirpale, hiekanjyvänen, pikkuruinen palanen suurta maailman palapeliä ajattelee?   Ihan sama.         1      

Raastaa kipu katala pitkiä tuskaisia öitä. Aamulla pitäisi jaksaa hullun lailla töitä.   En tiedä, miten tätä elämää eletään. Miten ihmeessä kivusta selviää?   Nousen varhain, olen levoton, mutta mun mentävä on. Särku kasvaa ja kirveltää, tuskin sitä kukaan ohikulkijaa huomaa tai nää.   Olen ansassa, josta en pääse pois. Kumpa elämä erilaista olla vois. […]

Yksinäisiä huokauksia kerrostalon porraskäytävissä. Pieniä parkaisuja pihaverantojen lasten rattaissa. Muutamia mustia ja valkoisia muistoja vanhustentalon päiväsalissa.   Aamuisia sananvaihtoja, tyhjänpäiväisiä jutustelua lenkkipoluilla. Odotamme suurenmoista, mutta mikään ei todella innosta.   Arjen kantamoisia, hyviä, huonoja, pieniä, joskus suurempia. Etsimmetkä unelmaa, jota ei todellisuudessa ole olemassakaan?    

Kohmeisen harmaan koleaa talon sisällä. Ikkunat rikottu, ja joulu jo lähellä. Miten ihmeessä teen lämmön, joka joulun tuo? Joka kuusetynttilät olohuoneeseen tuo?   Jokin riivaus ihmisten. Tämän perheen masennus kai tarttuvainen. Kuolleiden henget kaatelevat kuppeja kumoon, haluaisin vain vaipia uniseen maagiseen lumoon.     Mutta en voi, sillä olen itseni vanki.Lattioihin, seiniin, päytiin siroaleet viinipulloista […]