Enkeli Silvia

Enkeli Silvia

 

Uniini saan pienet palavat enkelit.

Siivet niillä on liekeissä. Sädekehät kadoksissa, paeten

ne liitävät laavaa kohden.

 

Etsivät kotiin, mutta palavat tuhkaksi, poroksi,

jäljettömiin.

 

Luulin kerran, että minulla on enkeli.

Enkeli valkoinen, hentoinen kuin säde, kuin

herkkä lumihiutale, joka leijailee olkapäälleni.

 

Enkeli olikin niin hento, ettei kyennyt

minua suojelemaan, ei ahdistustani kadottamaan.

 

Suojelusenkeli, ilman suojaa hänkin.

 

Nyt olen tyhjä. Harhani on poissa.

Silvia, vain harhainen muisto nimestään

enkelin kaunehimman.

suhteet oma-elama oma-elama mieli