IKUINEN YSTÄVYYS

IKUINEN YSTÄVYYS

 

Ikuinen ystävä on

kuin vuori, johon

nojata, kun elämä

tuntuu pahalta.

 

Ikuinen ystävä on

kuin soljuva puro,

sen virta virkistää,

kun polku on

raskas.

 

Ikuinen ystävä on

kuin keltainen narsissi.

Innostaen, loistaen

se tuo kukillaan

iloa sydämeen.

 

Ikuinen ystävyys on

silloin, kun sattuu.

Ja tuntuu, että tuska

vain jatkuu. Se on

niinä öinä, kun

paholainen tekee urakalla¨

töitä, kun kaulan

ympärillä

on tuhansia ahdingon vöitä.

 

Ikuinen ystävyys

pelastaa, kun juuri viimeisetkin

toivon riippeet alkavat

valua solkenaan kasvoja pitkin,

Kyyneleet hajoavat poskille,

ja ystävä kerää ne tallelle.

Puristaa ja todistaa, että

elämä voittaa.

 

Mustaa, kuin synkimmistä

synkinkin yö,

myös valkoista kuin

herkkyyden harso, lumen

harso hiuksillamme.

Ystävä on rinnalla, sanoja

ei tarvita.

 

 

Ikuinen ystävyys

on kevät, kun kevätesikot

pilkahtavat kylmän maaperän alta.

Kun nuput aukeavat ja

ystävyyden muistot

mielen valtaavat.

Ikuinen ystävyys on

äänekästä naurua ja iloa, 

kauttaaltaan kasvoilla sekä

sieluissamme onnea tuhat

kiloa.