Isä, prinsessa ja näkymätön

Isä, tyttö ja näkymätön

 

Saippuakuplia

ilmassa, koitat niitä

puhkoa.

Tyttö telmii

ja kikattaa.

En teiltä sekunniksikaan

rauhaa saa.

 

Lapsellista. Tahdon sinut

takaisin itselleni.

Ne ajat, ennen tuota

pörröpäätä, aina iloista

kuplivaa, ihanaa. Pois

hänet häädä!

Vesileluja takapihan

uima-altaassa, ankkaa imitoit,

heittelet tyttöä

pilviin , katsot sen

ruskeisiin nappisilmiin.

Mitä kidutusta.

 

Heittelet tyttöä pilviin,

ylös ja alas,

loiskis!

Kunpa hän jäisi

veden pinnan alle.

 

Balettia terasilla,

sinä kuin vaappuva

kaisla rantaveessä,

tyttö kuin keinahteleva iiris,

koko mahtava elämä

eessä.

 

Miten saatoit unohtaa minut?

 

Nukutat häntä hiljaa,

aivan kuin lasista valettua

kauneinta, valittua

silittelet, hyräilet, syleilet.

 

Yksin makaan

aniliinia, silkkiä ylläni.

Odotan, odotan, odotan….

Et sinä silkkiini

sukella, et sinä minua rakasta, et

kosketa.

 

Olen mustasukkainen

vielä kuolleenakin.