Jätetyt

Häilyy mielessäin’

ankara marraskuu.

Paukkuu jo

lähellä kylmä

joulukuu.

Syöksyy sisääni

ainainen järkytys, kuin

laahus, jota vedän

perässäni.

 

Se on sinun

armoton

kätesi.

Sinun visvasyyläsi,

joka syyhyää

sydänkäpyseni

kehdossa.

 

Sinun turhat

lupauksesi.

Kaikki ne, kun

lupasit hoitaa kaiken.

Jätit meidät.

Jätit äidin ja lapsen

pienoisen.