Menehtymisen tie

Menehtymisen tie

Olen onneton, mentävä on.
Karu maa, jonka, loputonta tietä kulkea saan,
se tie ei lopu koskaan.

Vaikka laahustaisin koko päivän,
matelisin halki yön, ja saisin niskaani
sateen, lumen, rakeet ja
tuskan rintaani keskiyön.

Tie ei lopu koskaan.
Saapuisin kalliolle, mutta en
näe sen alle.
Miten ehkä meri pauhuaa
tai joen virta soljuaa.

Olen näkymätön.
Kukaan ei minua
huomata saa milloinkaan,
ei silloinkaan, kun tie se
jatkuu vaan alas, ilmassa,
olen ilmaa, olen vapaa,
olen siivetön lintu, joka putoaa.

Olen mennyt kokonaan.