Mies, mutta sittenkin poika tai toisin päin

Poika ja mies

 

Isa Aspin katu kaksitoista, vielä

jäljellä muistoja sinusta kämpän

nurkissa ja kaapistoissa. Alastonkuvia

ja sätkäpapereita,

sydänsuklaata ja hömppiä

post it -lappuja:

”Tuo mulle tupakkia.

<3:lla python”

 Nyt sut pitäs jollekin

toiselle tarjota koreelta

kakkulautaselta.

 

Joka ilta niihin

lappuihin palaan, sinun

tyhmyyttäsi halaan.

Luulit musta jotain siistii,

olit ikiteini, hammasraudat

kolmekymppisenä,

hiukset sotkussa,

ruskean tekonahkatakin

povitaskussa

nuuskaa.

 

Ei pojat pidä nahkatakkeja,

ainakaan ruskeita. Mutta niillä

on aina hampaat kuin ammuttu suuhun,

ja polvissa jälkiä, kun

on ajettu tossumopolla puuhun.

 

Mutta sitten oli

niitä hetkiä, kun sä

katsoit ja olit niin hemmetin

seksikäs ja joskus

 kerroit mulle juttuja, jotka

oli tietenkin läpikotaisin

valhetta, mutta saivat

sut näyttämään aikuiselta.

 

 

 

Olit tyhmä poika tai avuton

mies. En osannut päättää

silloinkaan, kun

et tekstareihini vastannut

milloinkaan.

Olit jätkien kanssa

Riihivuorella.

Tosi asiassa kai matsibaarissa

tai jo kommuunissa päällä kasa

ämmien muotoja.

 

Mua vituttaa, miksi

en osannut muuttaa sun lätkä

tyyliä. 2000-luvun

tuhkamuna-aalto,

varattu poikamies tai

kuka ties.

Mahdoton yhtälö naiselle.