Kadonnut minuus
Kadonnut maan alle,
jonnekin liian syvälle
lahottajien maailmaan.
Syöpynyt karrelle,
kuivunut kokoon
kuin märäntyneet
appelsiinin kuoret.
Hukkununut paskaisen
veden alle, keskelle
rumien haukien,
itkien se kadonnut on….
MINUUTENI.
Kadonnut maan alle,
jonnekin liian syvälle
lahottajien maailmaan.
Syöpynyt karrelle,
kuivunut kokoon
kuin märäntyneet
appelsiinin kuoret.
Hukkununut paskaisen
veden alle, keskelle
rumien haukien,
itkien se kadonnut on….
MINUUTENI.
Lohduttomien tarinaa.
Ilmeettömiä
kasvoja
rappukäytävässä.
Turhautuneita lapsia
keskenään
leikkikentällä.
Äiti kotiin
matkaa tekee,
paikalliseen kulku
kääntyy.Isäkin
on onneton, humalaiseen
itkuun
kurttuinen naama vääntyy.
Velat kiirivät
lujemmin
kuin Pohjanmaan
tulva. Kiertää maamiesukko
sätkäpaperia, parjaa
peltojaan, kiroaa EU:ta,
ei tiedä itkeäkö vaiko
nauraa.
Mummo istuu
ikkunalaudalla,
ei ole päässyt
edes käymään
miehensä
haudalla.
Vuosiin, vuosiin
aika kuluu, joutavuuksiin.
Vanha nainen
painuu kasaan
toivottomuuden
sairaalasänkyyn.
Aikuiset, lapset,
pian
harmaahapset.
Painajaiset ja
tyhjät katseet.
Lapset leikkivät
sotureita,
aikuiset yön
sankareita.
Vanhukset
haudataan,
iäksi unhoitetaan.