Pelko ole nopea.
En kestä tätä lovea,
jonka sisimpääni
kairaat. Minun sielu poloani
vaivaat.
Öisin se kipittää
ylös ja alas,
pitkin kehoani,
hiljaa kuin varas.
Unohtaa en kaikkea
menneisyyden
pahaa en voi,
mutta pelko
pliis etkö jo
antaa olla voi?
Sattuman lapset
Sattumalta baarin ovi
aukesi. Sieltä ulos kömpi
poikaparka poloinen,
ryysyissään säälittävä,
iloton, ilon janoinen.
Tyttö kuljeksii
helmikuun kirpeässä
pakkassäässä. Sattumalta
huomaa pojan rappeutuneet
arvet, iskut lapsuuden, kaipuun
onnen ja kasvot poloisen.
Poika ja tyttö katsovat hiljaa
toisiaan. Kolmastoista päivä
perjantaina häitänsä tanssitaan.