Lapsonen pieni
Taivaan loisteen taa,
tummuuteen uppovavat
äänet.
Vienosti sivelee äiti
lapsosen poskea, kyynel
vierehtänee.
Hän tahdo ei pojasta luopua.
Vain oma varjo seuranaan
entinen äiti, tyhjyys paikan saa
syämessään.
Lapsonen lämpöinen, ihana,
pehmoinen, rakas ja kallisarvoinen.
Ei muistoa saa katoamaan
edes unten utuinen maa.
MYSTINEN MIES
Bergamotti
tuoksuu talosi aulassa.
Käytävältä juoksen,
jo olen sinun
kaulassa.
Ornamenttikuvioiset
taivaansiniset
tapetit,
tumma parketti
lattia,
puutarha näkyy
olohuoneen
laakeista
ikkunoista,.
Asut kuin linnassa.
Paikassa, josta
voin
vain unelmoida.
Olet prinssi tahi
kuningas, et
salojasi paljasta.
Illan kääntyessä
yöhön,
ryhdyt ankaraan
työhön.
Huohotat ja manaat.
Minulta hengentuotteesi
salaat.
Mutt’
aamulla, kun
olet vielä uinumassa.
Hiivin työhuoneesi
ovelle, kurkistan
ja kavahdan
Alastonkuva kuva
MINUSTA!