Jätetyt
Häilyy mielessäin’
ankara marraskuu.
Paukkuu jo
lähellä kylmä
joulukuu.
Syöksyy sisääni
ainainen järkytys, kuin
laahus, jota vedän
perässäni.
Se on sinun
armoton
kätesi.
Sinun visvasyyläsi,
joka syyhyää
sydänkäpyseni
kehdossa.
Sinun turhat
lupauksesi.
Kaikki ne, kun
lupasit hoitaa kaiken.
Jätit meidät.
Jätit äidin ja lapsen
pienoisen.