Väsynyt sydän
Väsynyt sydän
Uupumusta,
Särkyä,
piinaa,
kaikkea aivan
aivan liikaa.
Jaksa en
enää,
eikä kukaan huuda
mun perään.
Turhuutta
katson silmästä
silmään.
Mustia silmänalusiani
itken, jotta en
niitä nää.
Kyynelillä
petaan vuoteeni,
masennuksella
koko hengen huoneeni.
Liikaa raastavia töitä,
liikaa valvottuja öitä.
Pääni on kuin
vaskikello, se
kumisee tyhjyyttään.
Tyhmyyttään.
Miksi en
tajunnut hidastaa?
Rimaa madaltaa,
vaikka madella, leikkiä
etanaa.
Mutt’
kyse ei oo
siitä, että
olisit tyhmä,
tai ettet riitä.
Vaan siitä, että
tarvitset nyt enemmän
elämän vettä,että
virkistyt, toivut ja
parannut.
Vaikka tuntuis
ettei jalat kanna, eikä
arki enää
mitään anna,
on päivä vielä,
jolloin häipyy
väsymys. Sen
tilalle
nousee tulen
lailla voitonriemuinen
kiljahdus.
Minä elän!
Minulla on
vielä paljon annettavaa
sinulle, minulle, ja heille.
En ajautunutkaan hukkateille.
Olen selviytyjä!