VANHA PARI

Kulunut on

vuosia monta,

toisinaan niin

toivotonta,

Mutt’ kevätaamuisin

vuoteesta

vieretysten heräävät,

kaksi ihmistä,

toisensa tuntien

jokaisen silmänräpäytyksen

merkityksen aavistaen.

Luotuja toisilleen

jo 50-luvulla,

lavatansseissa kohdanneet,

juhannusruusuja

yhdessä nuuhkineet.

Järveen alasti

juosseet ja nauraneet.

Yhdessä lasten

huolia kantaneet,

heille kaikkensa

antaneet ja monta

ilkeää sanaa

toisiltaan unohtaneet.

Vanha pari, kaunis pari,

vieläkin käsi kädessä,

kun syysilta on

pimeä.

Terassilla kaksilla

kasvoilla yhä

hymyä ja

sydämissä lämpöä.

Mies ja nainen,

urheat ja toisinaan

haavoittuvaiset,

mutta kuitenkin

toistensa kantavat voimat,

yhä muistoissa kirkonkellot

soivat.

Parhaat ystävät,

sielunkumppanit,

toistensa puolikkaat.

Sitä ei muuta pahimmat

myrskytuuletkaan.

He kaiken kestävät.

Rinnakkain.