Ihmeiden tekijät
On kastehelmiä
flanellipaidassa,
kun vanhus istui koko
syysyön pihakeinussa.
Tyttö työntää yksin
lasten rattaita,
äiti unohtui naapuriin työmatkalla.
Isä keittää eilistä
kalakeittoa,
pojan silmissä outoa sumua.
Pieni ihme rattaissa
parkaisee,
tyttö niiskuttaa,
ja isä vastaan kävelee.
Unohdettuja,
pieniä ja hauraita,
mutta
ihmeitä aina jollain tavalla.
Uneen, kun kultapiiskut
ovat lakastuneet ruosteeksi.
Surua, niin ovat
kaksi toisiinsa rakastuneet .
Loppukesä, toisensa
pian jo unhoittaneet.
Uneen, mä vaellan valkeassa
yömekossa.
Vaatimaton kangas hivelee
ihoani. Entisaikojen naisten
pitsit kutittavat
nilkkoja.
Surua, miten kestän sen?
Miten naiset ennen kärsivät?
Vaeltelivat hekin
puiduilla heinäpelloilla
eksyneinä, pitsiset helmansa
valuneina piikikkäiden
heinänkorsien lomaan.
Vaipuen uneen.