Hän katsoi tuimin silmin.
Tiesit, aivan liian ilkein aikein.
Pakenet turhaan, pelko on läsnä.
Tässä kahden ihmisen hirviömäisessä
kämpässä.
Tuuli ujeltaa korviin ikkunoista.
Itkun partaalla, sinä etsit
pakotietä tuosta luolasta.
Miksi elämä joskus menee niin, ettei
se päädykkään haaveisiin vaan
pahaan oloon, käärmeisiin ja
painajaisiin.
Askeleiden jälkiä
kulkee lumessa.
Olet vaeltanut pitkälle,
etkä enää
palaa huomenna.
Ennen retkesi olivat
lyhyitä. Ne kestin, niin kuin
ai naisen pitääkin.
Sinulla oli
kymmeniä naisia.
Minä vain en riittänyt.
Minä vain riitin hääyönä.
Mikä minusta tekee huonon
naisen? Sekö, että en kipitä
pakkasellakin minihameessa,
enkä polviin asti ulottuvissa
nahkasaappaissa.
Ehkä olen sinulle
tylsänlainen. liian tavallinen,
liian huolehtivainen,.
Pelkään, mitä jos
kolme lastamme saavat
tietää. Sinun syrjähyppyjäsi
he eivät voisi sietää.
Kuitenkin olet
minun aviomies ja
kenties joskus muuttua
saatat.