PAINAJAINEN

Minut on heitetty
lapsuudesta

aikuisuuteen,
enkä tiedä,

miten täällä
ollaan.

Asun tässä asunnossa,
kuin kammiossa.

Hullun kanssa.

Rämmin
piiloon tuota hirviötä
ovien lävitse,

en näe
vielä hänen hahmoa.

Kuulen äänen

karjaisuna.

Pelko valtaa
sisimmän,

susi vaanii ovien
raoista.

Huudan,

onko hän
käytävällä vai kaukana.
ja itken,
polvistuneena lattialla.

Suljen silmäni, näen
kasvosi. Äiti.
Pelasta minut.

Olen jo
tarpeeksi laahustanut.
Hän vei minulta

lapsuuteni,

hymykuoppani, luonnon
kiharani. Vuodan verta.
Minuun sattuu.

Pelasta minut!