Sielun tihkuvaa tuskaa
Sydämeni on ruusunkvartsia,
vaaleanpunaista, lapsellista
heikonlaista.
Sen lohkeamista
tihkuu sieluni tomua.
Tuskaa.
Kirkuvan sielun tuskaa.
Sydämeni on kiveä,
mutta ei niin lujaa,
vaan muurattua
sydämeni ympärille.
Vankiselliä ympäröivät
umpinaiset ovet,
joissa ei edes avaimenreikiä
näy.
Sydämeni on kummitusluola.
Roikkuvia lepakoita
siellä ja täällä.
Velttoja hahmoja
värikkäiden maskien takana,
onttoja luurankoja
riippuu kattopalkeista.
Tässä minä riudun.